Peukaloissakin on lihaksia, sitä ei tule ajatelleeksi ennenkuin on viikon verran harrastanut maalausta telalla ja pensselillä.
Kaikkien Murphyn lakien mukaan minun olisi pitänyt tämän remontin aikana jo ainakin kerran alumiinitikkailta laskeutuessani astua maalipönttöön, maalipöntön tarttua jalkaan kiinni ja hetken tepasteltuani minun olisi pitänyt horjahtaa toisen kerroksen ikkunasta ulos, kuten eräässä mykkäfilmissä. Sen sijaan se olikin sen alumiinitikkaan jalka joka seisoi maalikaukalossa kun kiipesin tikkaille telomaan komeron ovea. Sen jälkeen kaukalo oli V:n muotoinen ja tela ei mahtunut siihen leveys- eikä pituussuunnassa ja lattialla oli LP-levyn kokoinen läikkä öljymaalia. Kun kumarruin ottamaan tikkaan jalkaa pois maalikaukalosta, kumarruin komeron ovea päin, jolloin otsahiukseni tarttuivat tuoreeseen maaliin kiinni. Hiusten värin vaihtumisen lisäksi olen muuttumassa pilkku pilkulta valkoihoiseksi. Väliaikaraportti lattialaminaattien tuloa odotellessa.
***
Korvaan sattui: "poika veisti kivellä pajupilliä".
Mini ongelmia
8 tuntia sitten
2 kommenttia:
Heh, luulin että olen ainut maailmassa jolle sattuu juuri noin;-)
En tiedä mitä reittiä eksyin blogillesi (samaa piirrettä) mutta juttujasi on hauska lukea! Tekeville sattuu! Mukavaa syksyn jatkoa!
Dahlia: puuhailen aika paljon kaikenlaista, joten kyllä sattuu :D
Kiitos ja mukavaa syksyä sinullekin!
Lähetä kommentti