Pöpperökeliä

Nyt on ollut päiväkirjamerkinnöissä luova tauko, on nimittäin luotu lunta niin maan perusteellisesti ja tällä kertaa katolta sekä tehty eräs muuttoprojekti, ei kuitenkaan oma.

Sivuteillä on perunapeltokeli ja niitä körötellessä tuntuu, että paikat tippuvat hampaista.

Mökkipaikkakunnan paikallislehdessä varotettiin menemästä katolle. Talven lumikuorma ei kuulemma ole vielä tarpeeksi suuri, jotta moiseen vaaralliseen toimenpiteeseen tulee ollenkaan ryhtyä.

Entäs kun mökin ovi ei enää mene kiinni, eikä vessan ovi auki ja kylpyhuoneen ilmanvaihtotorvi vääntyy lumen painosta kaakkoon, niin että sisällä kaakelit irvistelevät. Siis ei kun katolle kaikesta varoittelusta huolimatta. Rohkein oli vävy.

Onneksi kyseisten rakennusten räystäät ovat matalalla ja mahdollinen pudotus paksuun kinokseen pehmoinen elleivät tikkaat sitten seuraa perässä ja kolkkaa tai kinoksessa törrötä edellisen kesän perunannostosta unohtunut talikko. Kumpaakaan ei tapahtunut.

Juuri ja juuri kerkisin napata kuvan keskitalven keskipäivän auringosta. Sekin jaksoi  kiivetä liiterin räystäälle. Päivä oli hetken aikaa suorastaan keväinen.

Viime kesän chilinkasvatuskokeiluni onnistui hienosti. Kaksi tainta vahvistui ja kasvoi komeasti. Palkoja tuli toista kymmentä. Kun yhdessä hedelmistä alkoi olla nahistumisen merkkejä, korjasimme sadon. Ensin maistettiin hieman kielen kärjellä, sitten nuolaistiin vähän reilummin ja kohta heitettiin kokonainen viipale suuhun ja todettiin "makeita paprikoita"...   

...niinpä niistä tehtiin silmänruokaa.

Värikkäämmätkin linnut uskaltautuvat jo pihapiiriin ruokailemaan.

Mummo on vielä talvihorroksessa.

Läheisyys lämmittää.

Välillä pitää hypistellä talvehtivia kasveja.

Lapinorvokki torkkuu hienosti pesuvadissa pöydän alla mutta muutamat pelargoniat eivät halua lainkaan mennä talviunille edes viileässä varastossa.

Jotkut kasvattavat vesioksia, muutama nauttii lämmöstä mökin ikkunalla.

Nyt kannattaa tehdä lumilyhtyjä, loppuviikosta taas pakastuu.