Sataa sataa ropisee

Näin synkkääkin synkimpään ja pimeimpään vuodenaikaan liikunnallinen aktiviteetti jää vähälle, varsinkin jos se on rajoittunut hyötyliikuntaan kuten esimerkiksi haravoimiseen, ruohonleikkuuseen, kasvimaan muokkaamiseen tai lumitöihin puhumattakaan halkojen hakkuusta tai vesakon raivauksesta.
Eilen illalla mökillä tuvan lämpiämistä odotellessa saalin mutkassa silmäni osuivat kirjahyllyssä "Nelle Puhin jumppakirjaan". Bingo! Varsin sopiva sisäjumpan kevyehkö NASUN KUNTO-OHJELMA löytyi heti:

VERRYTTELY: Ajattele liikuntaharjoitusta.
ENSIMMÄINEN LIIKE: Ole järjestelmällinen. Suunnittele etukäteen. Valitse toinen liike.
TOINEN LIIKE: Keskity. Toista ensimmäinen liike.
KOLMAS LIIKE: Ota nokoset välttääksesi uupumusta.
NELJÄS LIIKE: Tarkasta Nasun Muoto peilistä. Ovatko kaikki kalorit paikoillaan?
VIIDES LIIKE: Älä lannistu.
KUUDES LIIKE: Valinnainen.

Viidennen liikkeen kirjoittamisen jälkeen läppäri alkoi asentaa päivityksiä kesken kaiken ja sulki sekä avasi itsensä itsekseen ja palasi kohtaan johon olin kirjottanut ENSIMMÄINEN LIIKE. Tämä kesti muutamia minuutteja, mikä tuntuu ikuisuudelta silloin kun päivittämässä blogia. Aloin heti ajattelemaan liikuntaharjoitusta, joka tähtää jonkun kamppailulajin tähydelliseen hallitsemiseen.

Kamppailulajeista puheenolleenn iltapäivälehtien surulliset lööpit kerta toisensa jälkeen kertovat lisääntyneestä väkivallasta lasten ja nuorten keskuudessa. Puolen hehtaarin metsässä, jonka tapaisessa myös mökkini sijaitsee ja Puhin muodon omaavana, on hyvä kuulla viisaita ajatuksia tapauksessa jos pitää mennä karkuun Tärppiä:
"Tikrun muoto juoksisi kaikken nopeimmin", Nasu sanoi.
"Kyllä, mutta Tikrun muodon myös huomaa helposti", Puh vastasi, "Nasun muoto voisi piiloutua".
"Entä Puhin muoto, Puh?"
Hetken mietittyään hän sanoi: "Olisin jossain muualla silloin".

Näin aamukahvipöydässä parin kinkkuvoileivän jälkeen ja kahvikupin sekä TUMMAN SUKLAAN parissa syvennyn vielä Nasun Korvien Liehuttelun kolmeen tärkeimpään tapaan:

KARAVAANI: Pää ikäänkuin läjähtelee vinoon, vartalo raahustaa eteenpäin.
KIIHOKE: Ajatus pienestä surullisesta kalasta, joka uiskentelee mietteissään.
NYTKÄHDYS: Pää vispaa puolelta toiselle, jalat tallustelevat epäsäännöllisen polun.
KIIHOKE: Kansantanssi.
NUOLI: Suoraan eteenpäin niin kovaa kuin jaloista lähtee.
KIIHOKE: Lounas.

Ja nyt nuolena kirpparille. Hauskaa viikonloppua!

Silityskuvioita

Pellavasekoitteisen juhlaliinan silittäminen on hermoja raastavaa puuhaa. Neliöitä isossa vaatekappaleessa on muutama ja vanhasta höyryraudasta ei tule höyryä tarpeeksi, sillä liina on ehtinyt kuivua täysin kuivaksi. Vaihdan raudan toiseen, josta tulee kyllä höyryä mutta vain pystyasennossa. Muistelen kaiholla miten äiti lämmitti painavan raudan hellalla tulikuumaksi, kasteli sormenpäitä vesikauhassa ja räpsytteli tyynyliinat kosteiksi ja muutamalla raudan vedolla rypyt katosivat.
Marssin rautakauppaan ja huh, kodinkonehyllyssä olikin valikoimaa. Tiirailin laatikoiden kyljissä olevia tuoteselosteita, jotka olivat enemmän tai vähemmän käsittämättömiä. Koska myyjiä ei, yllätys yllätys, näkynyt mailla eikä halmeilla tein valinnan nopeasti mitenkäpä muuten kuin naisen logiikalla, tällä kertaa ei värin vaan hinnan perusteella. Hankintapäätökseen vaikutti ehkä myös hieman se että vekeessä oli sellainen ominaisuus, että se sammuu itsestään, jos sitä ei liikuteta hetkeen. Seuraavan päivän lehdessä mainostettiin samaa rautaa kymppiä edullisempaan hintaan, pahus.
Tänään "Kuningaskuluttajassa" oli silitysrauta-testi. Mieshenkilö viritteli kauluspaidan olkapäätä silityslaudan kapeampaan päähän ja antoi miinusta raudalle liian lyhyestä johdosta. Jos silityslauta olisi ollut toisin päin, johto olisi yltänyt mainiosti - että nauratti.

Satoi tai paistoi

Matka mökille perjantaina tuntui loputtomalta autojonossa, jossa ensimmäinen auto ajoi kuuttakymppiä eikä kukaan uskaltanut lähteä ohittamaan. Märkä maisema imi kaiken valon ja kura lensi. Matkan varrella olevan kyläkaupan tienhaara piti arvata, koska se putkahtaa varsinkin pimeässä yhtäkkiä puskan takaa. Kauppa "keskellä ei mitään" tarjosi kotitekoista marjapiirakkaa sekä villisikasäilykettä ja taivaallisen ihania tryffeleitä, siis suklaata ei sieniä. Mökillä miekkonen oli jo laittanut saunan lämpiämään ja tulen takkaan - matalapaine painoi savun matalien rakennusten piipuista suoraan pihamaalle, myös naapurin. Sateen rummuttaessa ikkunalautoja nautimme saunan jälkeen "kynttiläillallisen vesihenkisin viihdykkein".
Ja lauantaina tihkusateessa kirpparille. Tässä ostokset.

Romanttiset ruusut ovat kotiutuneet kamarin seinälle.


Tämä aamu valkeni aurinkoisena ja kuuraisena. Vesipisarat jäätyivät paljaille sireenin oksille. Yritin kuvata pisaroiden kimallusta kuten ylimmästä kuvasta näkyy, mutta kännykkäkamera ei ikuistanut niitä.

Muisteloita

Muuta en toivo kuin että saisi lapsenlapsillensa olla mummu niin kauan, jotta ne muistaisi.

Muistaisi miten vintattiin kaivosta vettä ja kannettiin takkapuita, keitettiin uusia pottuja ja raparperisoppaa, lähdettiin kyläkaupalle ja ostettiin suklaata, vaikkei ollut karkkipäivä.

Ja kun välillä tuli surku tai polveen pipi, mummu sanoi että "lämmitetäänhän sauna, jätetään paha mieli sinne löylyihin ja juuvaan vattumehua päälle - huomena mennään ongelle ja saatte pulikoija veissä ja syyvä evväitä laiturilla".

Sitten se illalla luki meille satuja ja siunasi.

Kamarin pöydällä tikitti kello.

---

Ainoat muistikuvat omista mummoista on kun toinen paistoi meille lettuja ja joku ajoi hevosella pihaan, toisen haki ruumisauto. Olin 3 vee.

Pönttö-örvelö

Vessanpöntön asentaminen ei ole "piece of cake" vaan "o shit, not again". Kaikki alkoi siitä kun mökin vanhan huussin uusi pönttö, bio-sellainen, oli kannettu ulos ja uuden vessan vanha pönttö sanoi sopimuksen irti yhtäkkiä ja melkein kokonaan. Pöntön rikkoontuminen oli toisaalta onni, sillä vanha oli mallia -58 js sen musta istuinosa oli jotain bakeliittia, joka tuntui kylmänä rinkinä ahterissa vielä puoli tuntia istunnon jälkeenkin. Ei muuta kuin edullista "saneerauspönttöä" ostamaan, jonka asennus käy kuin leikki ja joka peittää samalla lattiassa viemäriaukon ympärillä olevat vanhat pultin jäljet ja lohjenneiden laattojen reunat - ellei viemäriaukko ole liian lähellä seinää, niin kuin meillä.
Eipä hätää, rautakaupasta löytyi kohtuuhintaan sovituskappale, joka yllättäen olikin epäsopiva ja mars ei niin halpaan lvi-tarvikeliikkeeseen.
Kun vessan istuin oli paikoillaan piti asentaa vesijohdosta letku pöntön säiliöön, siis vanha letku, jonka pöntön puoleinen pää oli tietysti eri kokoinen kuin entisessä letkussa ja kaiken lisäksi ruvennut vuotamaan. Seuraavalla viikolla ostamaan siis uutta letkua. Ostettiin varmuuden vuoksi pisin mahdollinen, jotta asennus ei ainakaan siitä jäisi enää kiinni, lyhin mahdollinenkin olisi riittänyt ja tällä kertaa se toinen pää oli taas erikokoinen eikä sopinut yhteen vesijohdon kanssa.
Siinä vaiheessa vanhan pöntön irrottamisesta oli kulunut jo viikkoja ja verenpaine oli jo niin korkealla, että vedet kihosivat silmiin ja rumat sanat suuhun. Lopulta kun sopiva letku oli hankittu ja odotin jännityksellä veden kohinaa puhtoiseen vitivalkoiseen säiliöön kuului "naks" ja mekanismi, joka säiliön sisällä säätelee veden pinnan korkeutta, meni poikki ja ampui vesisuihkun kovalla paineella vessan kattoon. Silloin saattoi kuulua jopa naapuriin asti mitä "tee-se-itse" ja "lapsikin sen osaa" -asennusohjeista olen ja että miekkosen ehdotus portinpieleen asetetuista, kukkaruukun virkaa toimittavista posliinipytyistä oli maailman huonoin idea.
Ei siinä auttanut muu, kuin hankkia ihan upouusi vesiklosetti ja kun se vihdoin viimein oli käyttökunnossa miekkonen loihe lausumahan "eikös meidän pitänyt vaihtaa vielä tuo lavuaari uuteen" johon minä, "ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KOSKE SIIHEN".

Runo tähän päivään

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uutt taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen