.

.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Sadepäiviä ja lisää tunnustuksia




En pidä syksystä, tunnustan. 
Harmaana, syksyisenä sadepäivänä sitä miettii miten huomenna on vielä harmaampi päivä ja kohta tulee räntää ja onpa taas kohta yötä mistä yökötellä. 
Tänään paistoi kuitenkin aurinko ja heti oli mieli korkeammalla ja virkeämpi.
Yläkuvan orvokit pitivät sadetta mökin portaan alla, näköjään rappurallikin on siellä :).
Kukkapenkin viimeiset kukkijat keräsin maljakkoon.


Omppupuussa on tosi isoja ja kirpeitä talviomenia peräti 7 kappaletta, 
ihan tarpeeksi pariin omenapiirakkaan.


Viikonloppuna tuunattiin mökkikeittiötä. En halua heittää  vanhoja, tukevia yläkaappeja hatelikkoon, vaan aion ne vielä hioa ja maalata ja välitilan järkyttävät laatat vaihtaa tai jotain.
Alakaappien ovet ja laatikostot poistettiin jo. Tilalle ompelin verhon toisesta ruudullisesta ikkunaverhosta, toisen verhon halkaisin ja ompelin siitä hieman kapeammat "talviverhot" ikkunaan. Teetätin muutaman avohyllyn lautasille lusikkalaatikoiden tilalle.
Aikas hämärä kuva näköjään tuli otettua vastavaloon.


No se siitä mökkeilystä mutta sitten tunnustamaan.

Partapappa haastoi kertomaan keräilystä.
Mitenkä se meikäläiseen kolahtikin :D.

Päädyn huomaamattani keräilemään kaikenlaista:
vanhoja, kauniita maitokannuja ja kermakannuja
vanhoja, kauniita emaliastioita
kirjoja
postimerkkejä
lasia
merkattuja liinoja
vanhoja pitsejä
vanhoja äänilevyjä
vanhoja leluja
vanhoja pulloja
vanhoja työkaluja
ruosteisia peltiastioita
koulutauluja
Mutta oikeastaan en ole keräilijä, koska mitään näistä en omista satoja kappaleita  - Miekkonen on toista mieltä.



Jaana, Aika on taikaa -blogista haastoi minut myös. Kiitos ystävä!


Tässä tunnustuksessa täytyy;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä.

No niin, tässä se kahdeksikko:

1. Uskon korkeimman johdatukseen.
2. Minulla ei ole paljon ystäviä, paitsi blogistaniassa. 
Olen jotenkin erakoitunut livenä.
3. Olen huumorintajuinen ja vitsikäs (tässä tunnustuksessa ei kysytty muiden mielipidettä :D)
4. En osaa vain olla. Rentoudun vapaa-aikana hääräämällä koko ajan jotakin, askartelen, teen käsitöitä, ratkon ristikoita, sisustan, luen, teen ruokaa, bloggaan....
5. Olen temperamenttinen, Miekkosen mielestä oikea sana on "äkkipikainen"...no olkoon, olen äkkipikainen.
6. Innostun jostakin aina nollasta sataan ajattelematta asiaa sen pitemmälle.
7. Tykkään lenkkimakkarasta, ihan sillään leivän päällä.
8. Kahdeksas tunnustus on tämän bloggauksen kolme ensimmäistä sanaa.

Tämä tunnustus piti siis jakaa kahdekselle mutta annan tämän eteen päin kymmenkertaisena
eli jokaiselle lukijalleni, joita on tällä hetkellä 80 tasan reikä reikä :). 



Sylvi, kiitos tästä ystävä-tunnustuksesta. 

"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko,
niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen."

Kyllä tämä blogiystävyys on mukavaa, kiitos siitä kaikille teille. 
Pidetään tätä ystävyyttä yllä ja jaetaan tunnustusta eteen päin.

Ystävällisin terveisin Markka

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ruusun sulle taittaisin...


... vaan mistä sen nyt saan, 
kun halla vei sen kukkaset ja lumi peitti maan!

Ei nyt sentään, kaksi kimppua ruusuja, Jaanalta sekä Tuulalta, kiitos ystävät <3!


Tunnustukseen kuuluu vastata 5:een kysymykseen ja laittaa eteenpäin 5:lle blogistille :)


1. Lempi ruoka:  Maksapihvit, perunamuusi ja puolukkahillo, yhdessä. 
Olen kaikkiruokainen, olen valmistanut ja syönyt myös etanoita (ei niitä puutarhassa asustavia ennustajia). 
Jogurtti on ainoa mikä ei mene kurkusta alas, paitsi sekin menee tsatsikissa.

2. Lempimakeinen: En ole oikein karkkien ystävä, enkä muuten jäätelönkään mutta jos jotain ostan niin suklaata ja salmiakkia.

3. Lukeminen: Luen kaikenlaista muuta kirjallisuutta mutta en politiikkaa enkä fantasiakirjoja
paitsi olen lukenut Taru Sormusten Herrasta -trilogian, siinä kun on niitä sympaattisia hobitteja :) ja viimeksi luin Veikko Huovisen teokset Veitikka ja Joe-setä, eli luenhan minä myös fantasiaa ja politiikkaa, höh.
Tunnustukset tulevat itsellekin yllätyksenä XD.

4. Käsitöistä aina on jotain tai joitain työn alla, auts. 
Villasukkia aloin taas kutomaan. 
Tavoitteena on kutoa kaikki viime talvelta tähteelle jääneet villalangat pois ennen kuin uutta saan ostaa, jätesäkki on vielä puolillaan, niistä langoista saisi vaikka hevoselle loimen. Ohje neulottuun hevosen loimeen oli muuten aikoinaan Suuri Käsityökerho -lehdessä.

5. Elokuvat: Elokuvissa käyn harvoin. Viimeksi kävin katsomassa vissiin Mr. Beanin. 
Vanhat elokuvat, joissa esiintyy Tauno Palo ja Ansa Ikonen ovat ihania. Myös Pekka ja Pätkä ovat hauskoja.
Telkkarista katson joka itsenäisyyspäivä Tuntemattoman Sotilaan. 
En ole koskaan katsonut Titanic-elokuvaa syystä, että siinä on surullinen loppu.
Enemmän tulee seurattua tv:stä rikossarjoja kuten CSI:tä, Criminal Mindsia ja Hercule Poirotia, tulikohan oikein kirjoitettua, no ainakin sinne päin.

Tämä tunnustus pitäisi antaa viidelle blogiystävälle mutta annan tämän jokaiselle, jolla tätä ei vielä ole ja vaikka olisikin, ole hyvä!

Hyvää viikonlopun jatkoa!

- Markka -

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Marjanpoiminta poimurilla on tekniikkalaji


Männä viikkonloppuna tuli käytyä puolukassa. 
Ensimmäistä kertaa eläissäni poimin poimurilla, sillä Marja-Maija merkkisellä, joka löytyi keväällä mökkipaikkakunnan metallinkeräysroskiksesta.


Tämän poimintaa puolella nopeuttavan maanmainion keksinnön avulla keräsin Kainuun korvesta reilut viisi litraa puolukoita alle aikayksikön, Miekkonen keräsi samassa ajassa kolme litraa käsin :) mutta ne olivat jokseenkin roskattomia.
Olen muuten kerännyt yhtä soittoa eli siis joskus nuorena ja nättinä samaisesta korvesta 50 litran saavillisen puolukoita ... ja käsin. 
Hyvä puoli poimurilla poimiessa on se, että samalla saa materiaalit syksyiseen ovikaranssiin, sekä pienimuotoiseen japanilaiseen sammalpuutarhaan puhumattakaan puolukantaimista omaa marjamaata varten ja muutamista poimurin piikkeihin tarttuneista sienistä ... ne eivät olleet suppilovahveroita.


Päivät lyhenevät.
Viime talven tähteelle jääneet kynttelit on kaivettu naftaliinista ja asetettu esille.
Nämä pitää polttaa loppuun ennen kuin vanhenevat :).

Mökin saunakamarikin tuli laitettua uuteen uskoon talvea vasten.
Kirpparilokerikko pääsi seinälle ja siihen löytyi (yllättävää) joutilaita pieniä esineitä.


Minun lapsuudessani sanaa "neekeri" ei mielletty loukkaavaksi, ei ollut muuta nimitystä tummaihoiselle ihmiselle. 
Tässäpä söpö törröhuulinen hahmo - "neekerinsuukko".


Tyttären tekemät viiriäisen munat ja "pipi" kirpparilöytö samassa loosissa lokerikossa. 


Villalangat on myös kaivettu esille ja ensimmäinen villasukka valmisteilla, selvä syksyn merkki.


Näillä mennään!


Syksyistä loppuviikkoa kaikille blogiystäville¨
toivottaa Markka!

Ps.
Ai niin, siellä Kainuun korvessa kot´puolessa käytiin puolukanpoiminnan lomassa huutamassa Sotkamon Jymyn pesäpallojoukkue  suomenmestaruuteen :O!


sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Takakonttikirppis


Takakonttikirppis-päivä oli eilen. 
Mukava tapahtuma kertakaikkiaan.
Työkaverin kanssa suunnistettiin lauantaina aikaisin aamulla leikkimään Helppo-Heikkiä.


Myyjiä oli pilvin pimein. 
Tosin taivaalla roikkuneista pilvistä meinasi aamulla kosteus siirtyä vaatetukseen mutta ei hätää, 
termospullossa oli kuumaa kahvia vilunväristysten karkoitukseksi.

Kauppa kävi kuin siimaa ja ostajat olivat kuin ongenkoukkuja.

Itsellekin löytyi jotain, esimerkiksi tämä vieterivetoinen herätyskello 2 eurolla.
Pohjassa on tarra:
Piilin Kello ja Kulta
Vuoksenniska
Mansikkala
Parikkala


Joku käsistään taitava oli tehnyt pajutöitä. 
Ylimmässä kuvassa oleva amppeli roikkuu nyt kaupunkikodin parvekkeellamme callunan pesänä.

Jotain jäi sentään myymättä.


Tämä hauska sammakko-kukkaruukku löytyi jo aikaisemmin viikolla kirppikseltä.
Tuoksupelargoniaa vartioi yhteensä kuusi sammakkoa.


Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
 Terveisin Markka! 

torstai 8. syyskuuta 2011

Leivontainspiraatio


Takakonttikirppistavaroita etsiessäni kolusin läpi keittiön kaappeja ja samalla kurkistin jauhokaappiin.
Sitä ei pidä tehdä, ellei halua saada leipomisinnostusta keskellä viikkoa.
Sain  nimittäin ajatuksen leipoa pois jauhopussin  pohjat ja ryynipakkauksen jämät tai siis niitten sisällön. 
Hetken kävi mielessä, josko sieniä voisi käyttää leipomisessa mutta haloo, rajansa kaikella, niitä pursuu jo korvistakin - korvasieniä *hih*.

Leipasin siis yhtäkkiä kauraleipää...



... ja perunarieskoja.


Kaapin perältä löytyi myös tämä hauska kakkuvuoka (kirppikseltä 1,-)
Tähänhän voisi tehdä vaikka sen sienikakun :D!


Lopuksi kuva nuorimman lapseni ala-asteella taiteilemasta liinasta. 
Aikas opettavainen runo :).
Ai mitenkäkö tämä liittyy leipomiseen? 
No tämä on tietysti leivinliina.


Öitä!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Nyt saa tää jo riittää...


... nimittäin säilöminen. 
On tullut säilöttyä sieniä suolaan ja etikkaan, marjoja mehuksi ja hilloksi ynnä vielä marmeladiksi sekä kurkkuja etikkaan valkosipulilla ja ilman.




Mökin pihan tuntumassa oli viikko sitten nähty karhu! Silläkin uhalla, että olisin joutunut nallen päivälliseksi suunnistin sunnuntaina vielä kerran sienimetsään. Ei näkynyt mesikämmenestä jälkeäkään *huh* sen sijaan näkyi sieniä, sieniä ja vielä kerran sieniä.


Kirpparillakin on tullut pyörähdeltyä, tässä viimeiset ostokseni. Ensi lauantaina ollaankin sitten itse menossa pitämään takakonttikirppistä. Toivottavasti sää suosii. 
Tänään ainakin tällä Savon kolkalla on ollut kaunis ja melko lämmin päivä.


Näin syksyn tullessa, kun kesä on jo säilötty purkkeihin ja kuviin, olen taas viritellyt ompelukoneen keittiön pöydälle. 
Ensimmäinen ompelutyö valmistui eilen, hitsarin kauluri Miekkoselle :).
Keksin tehdä moisen silityslautakankaasta kaulan palamisen estämiseksi hitsausliekin loisteessa.
Kaulus ja takaosa ovat tietenkin puuvillaa.


Ai niin, puolukkakausi on alkamassa eli ei kun metsään ja kilikello kaulassa.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!