.

.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Sattuu ja tapahtuu


Hei vaan!

Viime viikon ja viikonlopun siivoustalkoitten - lue mökki pesty lattiasta kattoon (sisältä päin) - jälkeen hurautin keskiviikkona parisataa kilometriä iloiseen Etelä-Karjalaan työhaastatteluun.
Siinä kävi vanha viidakon sananlasku toteen, nimittäin "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen" mutta ei haastattelussa sentään mutta matkalla.

Antakaahan kun kerron.

Edellisenä iltana lueskelin yömyöhään netistä tyypillisimpiä työhaastattelussa esitettäviä kysymyksiä ja mietin vastauksia. 
En oikein unta saanut, olihan edellisestä haastattelusta sentään aikaa reilut 12 vuotta :).
Tiedoksi vaan, että kysyttiin yhtä noista knoppikysymyksistä, "onko sinulla harrastuksia".
" No onhan nuita jonnii verran..."


Aamulla heräsin virkeänä viideltä ja lähdin puoli seitsemän aikaan navigoimaan ja tietenkin huoltoaseman kautta. Huoltoasemalla säädin navigaatorin nupit kaakkoon, sanan varsinaisessa merkityksessä ja heti tuli herja, että katu löytyy mutta talon numeroa ei *huoh*. Suunnistetaanpa sitten lähimpään.

Vettä tuli taivaan täydeltä ja oli pimeää puolet matkasta. Onneksi en nähnyt hirvityksiä, paitsi yksi näki minut,  nimittäin peltipönttö, joka osaa valokuvata ja eikös se ryökäle kuvannut meikäläisen Mikkelin tietämillä, kun tarkkaavaisuuteni ja navigaattorini herpaantuivat hetkeksi. Siinä vaiheessa oli vielä tukka hyvin ja kello näkyi.

Oisi näitä peltipönttöjä omasta takaakin ja paljon halvempia...


Perillä ilahduin isosta parkkipaikasta, johon lähemmän tarkastelun jälkeen pitikin ostaa lippu lippuautomaatista. Minun, jolla ei juuri koskaan ole käteistä matkassa.
Haa, mutta täällähän on parkkihalli - "ei korttimaksua".
Kaivelin rahapussia ja löysin 20 centin kolikoita 52 minuutin lippuun, hädissäni yritin tarjota masiinalle vanhaa markkaakin mutta automaatti sylkäisi sen heti ulos, onneksi.

Aikaa haastatteluun oli puoli tuntia ja päätin sateenvarjon suojissa kävellä katua alas ja etsiä pankkiautomaatin, jotta voisin ostaa lisäaikaa parkeeraukseen ja löysin, näytöllä luki "suljettu".


Lopulta päätin ottaa riskin ja mahdolliset toiset sakot tällä reissulla sekä tehdä kaikkeni ja puhua haastattelussa nopeasti, jotta ostamani 52 minuutin parkkilippu riittäisi.

Kengät ja housunlahkeet läpimärkinä sekä hiukset lätsähtäneenä päätä myöten palasin autolle odottelemaan H-hetkeä ja söin leipäpalan ja join pillimehua enkä muistanut, että täyttä mehupurkkia ei kannata puristaa hiukkaakaan. Onneksi minulla oli kaulahuivi.
Suunnistin lopulta ikkunoita kohti, joissa luki mahdollisen uuden työpaikkani nimi 
mutta MITÄ, EI OVEA MISSÄÄN ja aikaa pari minuuttia. 
Juoksujalkaa lönkötin suurehkon yritystalon ympäri ja tormasin aulaan, jossa receptionin täti ohjasi minut istumaan ja odottamaan (rauhoittumaan) soffalle. 


Haastattelu meni mukavasti ja odotan jännänä tuloksia, tällä hetkellä mökillä takkatulen ääressä.
Mökissä oli 9 astetta lämmintä kun tulin eikä viltti pysynyt hartioilla puuhastellessa, joten tein pesukoneessa vanuttuneesta viltistä bonchon.


Meinaan nyt huilata ja henkäistä täällä hieman.


Aurinkokin kurkisteli ikkunasta.


Otan ehkä hyvän kirjan käteeni ja lueskelen....


... tai vain löhöän...


... heti sen jälkeen kun olen istuttanu kukkasipulit, valkosipulit ja ja ...

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, mukavata syksyistä viikonloppua kaikille!


Sain muuten viikolla ystävältä ruusuja!

***

Hello friends!
I have had a very busy week because I try to fin a new job. 
Now I came to my gottage to relax.
Happy weekend to you all <3 p="p">

22 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Melkoisia kommelluksia sinulla matkasi varrella:) Toivotaan että onni potkisi työpaikan suhteen kun noin kivinen sun tiesi sinnne oli ;)

Timo Lampi kirjoitti...

Hahaa, samallain sänky ku meil on.
Toivottavasti onnistaa työnhaussa. Ja onneks et saannu parkkisakkoi.:)

Irmastiina kirjoitti...

Ihan varmasti paikka on sinun....noiden kommellusten jälkeeen, se on oikeus ja kohtuus...:))

Aseman laidalla kirjoitti...

Sullahan on ollut ihan meikäläisen päivä ;D

Pidetään peukkuja täälläkin ja huokaisehan rauhassa ♥

Sirkku kirjoitti...

Kyllä se taitaa sinun työpaikkasi olla, olet niin paljon jo vaivaa nähnyt sen eteen.
Edellisellä mummolan reissulla (kun ajoin ensimmäisen kerran elämässäni Helsingistä Mikkelin kautta Kangasniemelle) tuli nuo Mikkelin seudun pöntöt tutuiksi. Siis että niitä on ihan kiusaksi asti. Ainakin niillä seuduilla on onnettomuudet vähentyneet valvonnan lisääntymisen myötä.
Rentouttavaa viikonloppua!

sylvi kirjoitti...

No olipa sinulla päivä. Toivotaan että työpaikka on sinun.
Osaat niin hyvin kuvat että oli ihankuin olisin ollut muknasi.
kiitos ja hyvää viikonloppua sinulle!♥

ritva kirjoitti...

Ompa sinulla ollut aikamoinen päivä,toivotaan että työpaikka on sinun,mukavaa viikonloppua:))

Sesse kirjoitti...

Onnea työpaikan suhteen! Kivalta näyttää mökissäsi <3

Anja kirjoitti...

Onpas tosiaan sattunut ja tapahtunut tuolla reissulla, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, toivottavasti tärppää! Ihanan kodikkaan näköistä kuvissasi, tuolla on hyvä huokaista ja rauhoittua :)

Sussi kirjoitti...

Olipa reissu. Toivotaan onnea työpaikan suhteen.

Irma kirjoitti...

Onnea Työpaikan saannissa,on sinulla ollut kömmellyksiä matkalla ,mutta hyvin selvisit kaikesta.Hienosti kuvailit matkasi

tuksu kirjoitti...

:) voi tuota hauskaa tarinaasi :)
Peukut pystyssä täälläkin, jotta työpaikka napsahtaa :)
Mukavaa viikonloppua sinnekin!
tuksu

Jaana kirjoitti...

Voi kun sulla oli päivä...! Joskus asiat ei vaan luonnistu.... Mut pidän peukkuja silti :)!
Ihana postaus kokonaisuudessaan :)!

Lovviisa kirjoitti...

Voi kiitos Markka eläväisestä kerronnasta, hih kun oli hauskasti ilimastu :)

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Aina käyn täällä ihailemassa blogiasi, vaikken aina kommenttia pistäkkään.Mukavat syysjatkot sinulle! Pia

Sirkka kirjoitti...

Pidetään peukkuja työpaikan suhteen! sinulla on ihana paikka, missä touhuta ja rentoutua! Kuvistasi löytyy paljon kaunista.

Sirokko kirjoitti...

Aina vaan kauempaa pitää nykyään töitä etsiä, toivottavasti lykästi kaiken vaivan jälkeen. Onneksi on kiva mökki missä rauhoittua ja mukavampia peltipönttöjä katseltavaksi :)

Hyvä Mieli kirjoitti...

No onpas ollut vaiherikas reissu. Se on ihmeellistä, että silloin sattuu ja taphatuu, kun ei pitäisi... mikä laki lienee;) Mutta peukut pystyyn, hyvin se menee!!

Jaana Kristiina kirjoitti...

No joha sulla oli melkonen reissu.Ihan rupes jo naurattamaan,kun niin hyvin tuota juttua kirjoitit.
Mutta joapa onni potkaisisi nyt sitten työn suhteen=)
Ihana rauhoittumispaikka sulla=)

Irene kirjoitti...

Vastatuulta matkalla näkyi olevan. Se on aina se ensimmäinen kerta vaikeaa, kun ei tunne vielä paikkoja. Mutta huumori näyttää olevan tallella. Hyvä juttu!

JaanaElina kirjoitti...

Sinullahan on ollut mielenkiintoinen matka.Toivottavasti vaivan palkaksi työpaikka on sinun.Jos ei,niin älä välitä.Voi löytyä helpommallakin paikka.Peukut pystyssä täällä kuitenkin.

Hieno idis tuo vilttiponcho.Taitas löytyä sellainen viltti meiltäkin.

Kivaa loppuviikkoa.

Tarina kirjoitti...

Välillä se elo tuppaa kokeilemaan, jos vaikka minkälaisella konstilla muotoa.
Toivon, jotta saat mieluisia uutisia uudelta työmaalta.
Kätevä poncho ei huljahda harteilta hommaillessa askareita.
Nauti viikonlopusta kirjan kera tai löhöten tahi kukkasipuleita istutellen!