Koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", ainakaan kun vannoo, että se edellinen oli sitten sen viimeinen remontti ja parisuhde on juuri lakannut nitisemästä liitoksissaan sen jäljiltä - onneksi se oli remontti, eikä kokonaisen talon rakentamisprojekti.
Tähän kesään on siis mahtunut kolme remonttia, joista keskimmäinen oli talkootyötä. Minulle lankesi keittiön tapetin irroitus. Luit aivan oikein KEITTIÖN ja jokaisesta seinästä. Nokkelana keksin että tapetinirroitusmönjällähän työ sujuu kuin vettä valaen ja sanan varsinaisessa merkityksessä sitä tuli valutettua pitkin seiniä ja litratolkulla. Kävi nimittäin niin, että kun olin levittämässä tapetinirroitustököttiä viimeiselle neliölle huomasin, että tapetin pinta onkin muovia. Yritäpä ottaa sitten muovilipareen reunasta kiinni kun kaikki seinät on sivelty kuin sammakonkudulla. Siinä oli hyvät neuvot tarpeen ja taas kerran vesi vanhin voitehista, kunhan sen sai jotenkin ujutettua muovipinnan alle. Lopulta kuitenkin olo oli tyytyväinen kun viimeinenkin tapetinriekale oli irti seinästä ja liimautunut uudelleen lattiaan.
No eikös samlla viikolla tarjoutunut tilaisuus muuttaa hieman tilavampaan kotiin, joka tietenkin kaipaa pientä pintaremonttia. Siitä sitten lisää myöhemmin kunhan pää alkaa taas kääntyä, olkapaat pystyy laittamaan rennoksi ilman että tuksanhiki kirpoaa otsalle ja ranteet kestää kirjoittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti