Puhumattakaan siitä miten pitkä matka on Suomesta Kanadan Kingstoneen, myös itäisestä Suomesta länsirannikolle on minusta pitkä matka, varsinkin jos sen tekee viikonloppuna ja yksin. Toisaalta matkailu avartaa vaikka en kylläkään matkustanut Kingstoneen tyttären perheen (johon kuuluu toistaiseksi ensimmäinen ja ainoa lapsenlapseni) luo, vaan lähdin toisen tyttäreni ja vävyn luo ja Harjavallan markkinoille. Kun on Kuopion torilla ollut markkinoilla tammikuussa -79, oli tunnelma täällä yhtä korkealla. "Poikkee kun tuut" oli minusta hauska kommentti mattokauppiaalta. Torilta tarttui mukaan kauppiaan omatekemä pärekori, paikallinen ruisreikäleipä ja letti tuoretta valkosipulia. Ruisleipä on sielläpäin muuten vähemmän hapan kuin kotipuolessa mutta valkosipulin tuoksu vähintään yhtä voimakas.
Kun ajaa 746 km yhden viikonlopun aikana, sattuu matkan varrelle monenlaista liikkujaa. Erityisesti ihmetyttää, eli lue "ottaa pattiin" ohituskaistat. Miksi se ensimmäinen, hitaimmin liikkuva ja jonoa keräävä ajoneuvo alkaa yhtäkkiä ohituskaistalla ajaa tuhatta ja sataa ja kun ohituskaista loppuu, matelee taas kuin etana ja jono sen kun kasvaa?
Kotiin oli mukava tulla tuliaisina paikallisia omenoita, luumuja ja herkkutatteja ... sekä muutama vanha tavara, kuten maitotonkka, pullo ja kaksi lehmänkelloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti