Kirjastopäivä ja miten muuten lomansa voi viettää

Tuo oli Rutimon rotko,
umpilampi laineheton,
sinkosi siniset liekit
päälle järven pohjattoman
vuoren Vuokatin laella;
tuli Kouta tuulta myöten,
Lappi vaaroja vaoten,
vesi sähähti, tuli tohahti,
järvi kuivaksi kohahti.

... runoili Eino Leino. Vietin tänään aikaa ja toiseksi viimeistä syyslomapäivää mökkipaikkakunnan kirjastossa. Tiskillä oli rivissä teoksia teemalla "Veikko Huovinen in memoriam" ja taidenäyttelyssä paikkakuntalaisen naistaiteilijan pikkulintu-aiheisia öljyvärimaalauksia sekä palvelukeskuksen asukkaiden tekemiä vesiväritöitä, huovutustöitä sekä keramiikkaa. Sen lisäksi, että pääsin käymään taidenäyttelyssä, jouduin jotenkin lainausvimman valtaan ja lainasin seitsemän teosta. Oli hyvä että vimma iski tällä kertaa kirjastossa eikä esimerkiksi vaatekaupassa. Eino Leinon runonpätkä on Sotkamo-kirjassa, jonka lainasin. "Matka Suomeen" -valokuvakirja, "Vuoden luontokuvat 2004", "Keräilijän aarteet", "Lasitutkimuksia", "Strömsö, parhaat palat" ja "Kun muisti pettää" -kirjat tarttuivat myös matkaan.

Mökille viikoksi erakoitumisessa on paljon hyviä puolia; voi syödä valkosipulia raakana leivän päällä, lämmittää saunan heti aamusta ja olla laittamatta hiuksia sekä meikata. Voi käppäillä löysissä verkkareissa, villasukissa ja virttyneessä collegepaidassa aamusta iltaan sekä syödä levyllisen tummaa suklaata, ihan vain siinä olevien flavonoidien vuoksi. Päiväunet iltapäivällä kello 17 eivät ole mahdoton ajatus. Radio syrjäyttää television ja kynttilät sähkövalon.

Tänään tuli luettua vanhoja lehtiä. Vuoden 2002 Avotakoista sai kivoja sisustusvinkkejä ja keräilylasi ja -posliini olivat kohtuuhintaisia. Sen sijaan eräässä uudessa Koti ja Kati -lehdessä (nimi on muutettu) joku tiedusteli, milloin jääkaappi pitäis siivota. Eipä silti, ihmisille on viime aikoina kerrottu lehtien palstoilla seikkaperäisesti, miten kädet pitäisi pestä.