Lisäys edelliseen postaukseen.
Lopultakin löysin googlettamalla, ja olikin työn ja tuskan takana, tämän punaisen tatin. Kyse on harvinaisesta, vain Suomessa ja Siperiassa kasvavasta tatista, joka kasvaa siperianlehtikuusen seuralaisena kuten löytämäni lehtikuusentatit. Syötävyydestä ei tunnu kukaan tietävän mitään mutta paljon noita siellä sienimetsässä olisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Paras jättää ottamatta,jos ei ole varmaa tietoa niiden syötävyydestä.
Veikeä että löytyi harvinaisuuksia täältä.Katsoin muuten sienikirjastani,niin ei siinäkään mainintaa noista tateista.
Itsekin kävin tänään mökillä katselemassa rouskuja,mutta en löytänyt.
Puolukoita keräsin ämpärillisen,en uskaltanut mennä kauemmaksi koska oikeesti pelkään niitä karhuja.Koko ajan kyttäilin ja olin huomaaavani jälkiä maassa.Ihan luulosairaaksi taitaa tulla.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
JaanaElina:Aivan. Olisikohan Sieniseura kiinnostunut.
Vain kangasrouskuja olen löytänyt, mustikkapaikan löysin liian myöhään, kaikki oli poimimatta mutta lötsähtäneitä. Puolukoita ei ole näkynyt.
Olin sellaisessa maastossa, jossa ei ole paljon aluskasvillisuutta, joten näkyi melko etäälle. Tähystelin minäkin karhuja,koska oli pari kantoa revitty. Ei näkynyt jälkiä eikä läjiä. Hui.
Kävi mielessä että samoin kun lintubongarit tulee katsomaan harvinaisia sieniä,niin tulisiko nuo sieniseuralaiset katsomaan harvinaisia sieniä.???
Tänään miehen serkku kertoi,että meidän mökin suunnalta on kaadettu 200 kiloinen karhu.Olisiko se joka siellä on nähty,kyllähän ne kai likkuu pitkiäkin matkoja.
Apua siis lintuja tietysti lintubongarit tulee katsomaan.Kai ne katsoo sieniäkin....
Pää toimii nopeammin kuin kädet.
JaanaElina: Joo, sormet ovat ajatustakin nopeampia. Ei uskalla ihminen kohta metsään mennä, niin on tuttavallisiksi karhut tulleet. Apua! Onko niitä liikaa vai mitä tämä on? Onko ihmiset levinneet karhujen maille vai päinvastoin?
Lähetä kommentti