Tänään suunnistin taas metsään. Menin autolla ja varoin visusti eksymästä. Ajoin muuatta metsätietä aivan sen päähän asti ja tupsahdin keskelle lehtikuusimetsikköä. Metsikkö oli ihania tatteja pullollaan, pääasiassa herkullisia lehtikuusen tatteja, uusia tuttavuuksia minulle.
Jätin keräämättä tämän sienen, jota oli siellä myöskin pilvin pimein. Onkohan tämä syötävä? Sienikirjasta eikä netistä löytynyt tätä lajia. Tunnistaako kukaan? Kauniita punaisia sieniä joka tapauksessa. Saattavat olla myrkkysieniä, koska eivät ole kelvanneet edes madoille.
6 kommenttia:
Sienet eivät ole parhainten tuntemaani alaa,joten jätän arvaamattta mikä sieni on kyseessä.
Mahtavasti olet sieniä ja tatteja löytänyt.
Itse kerään vaan rouskuja suolasieniksi.Muista en välitä,tai en tunne sanotaan näin.Paitsi tietysti kanttarelli,mutta siitäkään en välitä.
Miten meinasit laitella saaliisi.
JaanaElina: Haperoiden ja tattien laittoa harjoittelen. Tateista tulee varmaan ihana keitto. Rouskut ovat niitä tuttuja. Kanttarellit ja orakkaat ovat herkullsia, lampaankäävistä saa oivallisia pihvejä voissa paistettuna suolalla ja sitruunapippurilla maustettuna.
Äitini on karjalaisia, sieltä sieni-innostus on peräisin.
Enpä tunnista noita tattia.
Hyvä kun et eksynyt.
Mekin käytiin sienessä. Kerättiin kanttarelliä ja herkkutatteja.
Maukkaita sieni aterioita!
Sylvi: Sienistä saa kurmee-aterioita :)
Kanttarellejä ei voita mikään!
Minä kans tunnistan kamalan huonosti sieniä, paitsi ne tutut ja turvalliset lajit. Olen kerran eksynyt vieraassa metsässä pahanpäiväisesti ja vielä lapsi mukana, joten olen hyvin varovainen nykyään, vain tutussa metsässä käyn nykyisin.
Liisa: Hui. Minäkin pidin auton tai jonkun muun maamerkin nyt koko ajan näkyvissä.
Sieniäkin on sen miljoona lajiketta mutta ei paljoa rouskuja ole vielä näkynyt, vähän kangasrouskua. Tatteja ja haperoita sitäkin enemmän.
Lähetä kommentti