Pyhää ja arkea

Oikein sydämelliset kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille ja virtuaalisesti mummonmökissä vierailleille!

Tuntui ihan siltä, että seinät pullistelivat ja iloinen porina täytti pirtin. Kahvetta keitettiin ja syötiin nisua. Autoja riitti naapurin jos toisenkin kohdalle asti ihmeteltäväksi. 

Kahvipannut ei täällä  lopu kesken.

Oikein paljon tervetuloa myös uusille lukijoille. Mukavaa, että rohkenitte tunnustautua :). Tietääpähän että ei tarvitse täällä itsekseen jorista.

Mummuni jauhoi tällä Evalla kahvia.

****

Lauantaina ja vielä sunnuntainakin saunottiin - ei sitä malta olla lämmittämättä, kun kerran mökillä ollaan - ja pyörähdettiin ilkosillaan lumessa. 

Tänään ei parane hypätä lauteilta hankeen, ettei haavoitu, sen verran kovaksi kuorrutettu on kinoksen pinta.

Juhannusvasta.

****

Maanantaina oli paluu arkeen edessä. Mökin ovi ei meinannut yöllisen lumituiskun jälkeen aueta ja piha oli tasaisenaan lumesta. Mahtoi siinä koiranulkoiluttaja olla aamuhämärissä kauhuissaan, kun mummo tormasi perä eellä vauhilla tielle, Volkkarilla.

 Työmatkalla ilma oli sakeana alijäähtynyttä vettä ja ylikuumenneita työmatkalaisia, meikäläinen nuista tuo jälkimmäinen. 

Tuulilasi jäätyi alvariinsa ja linja-autopysäkit olivat ahkerassa käytössä raappaamista varten.

Pyyhkijän sulat repsottivat perillä niin pahasti, että piti kurvata suoraan varaosaliikkeeseen ja asennuttaa uudet.

Kaupunkikodissa on menossa keittiön laatoitus/työtasoremppa, joten majailemme mökin tiiviissä tunnelmassa pitkälle tähän viikkoon, ei paha, samoin kuin jatkan pitemmänpuoleisia extreme-työmatkoja, paha.

Mutta laitetaanpa nyt suut makiaks ja jatketaan ihmettelemistä.

Olkaa varovaisia liikenteessä, niin autolla kuin apostolinkyydilläkin ja myös räystäiden alla.