Peilikuvia

Eräs kosmetikkamyymäläketju järjestää tilauksesta ilmaista opastusta valitsemastasi aiheesta liittyen kasvojen ehostukseen. Tällaiseen sessioon on hyvä osallistua viimeistään silloin kun on 50 vee ja risat, kuten minä. Tosin sen koulun jälkeen joutuu päivittämään kotimeikkiboxin sisällön, koska siellä sattuu olemaan juuri ne tuotteet, joita pitää kuulemma ehdottomasti välttää.
Kirkkaat valot ja peili ovat armottomia. Kulmakarvat ovat jääneet nyppimättä ja muutamat muut kasvokarvat poistamatta, iho on liian kuiva varsinkin nenässä ja leuassa on näppy.
Tokihan jo ennestään tiesin mutta kertaus on opintojen äiti, eli valokynä on kaiken A ja O ja sitä pitää käyttää rohkeasti. Valokynällä voi sivellä kaikkien "uurteiden" ja "juonteiden" pohjat (mietin pitäisiköhän heti ostaa kaksi) jotta iho vaikuttaisi sileämmältä, pohjustaa silmäluomet ja sipaista ylähuuleen täyteläisyyden saavuttamiseksi.
Vaaleaa luomiväriä pitää levittää koko liikkuvalle luomelle sillä töpsyttimellä, jonka päässä on superlonia ja jota kutsutaan applikaattoriksi. Astetta tummempi luomiväri sivellään silmäluomen ulkonurkasta sisänurkan suuntaan häivytyssiveltimellä ja rajaus tehdään tummimmalla värillä ja vinolla kulmasiveltimellä. Omistan nyt kaikki nämä kolme sekä uuden luomiväripaletin.
Viimeiseksi taivutetaan ripset ja levitetään ripsiväri. Melko kalliin ripsivärin avulla löysin itseltäni myös sellaiset. 70-luvulla merkki oli Ricils ja malli oli kakku, luomivärin sävy oli sininen - aina.

Ja tässä entisille nuorille ja ehkä muillekin letkeää musiikkia.