Oli Tikka päättänyt avartaa ovea,
hakkasi, sorvasi, koversi lovea.
"Muutanpa pönttöön, perälle pihan,
vaan ovesta sisälle mahdu en ihan."
Ei Käpy Tikalle armoa heltiä,
lisätään oven pieliin peltiä.
Röyhkeyden palkka ja nokkavan harmi,
on Tintin talon kiiltävä karmi.
Aamulla tikkanen jatkoi toimia,
eipä ollutkaan tarpeeksi voimia.
Rummutus terävä ilmoille pärähti,
itse teosta ryökäle kärähti.
Paikalle lehahti Kärjen Palo
"Loppuiko sinulta järjen valo?
Tintinkö kanssa alat sotia,
hakkaat pilalle puista kotia?"
"Ei pysty nokka, ei kestä pää,
ei oven pieleen jälkeä jää.
Päätäni särkee, pakottaa niskaa,
huimaa ja puolelta toiselle viskaa."
"Muualla meillä on lokoisat olot,
on honkahuvilat ja keloissa kolot."
Niin lensi Tikka kätköön korven,
perässä Kärjen, totuudentorven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti