Savua ilman tulta

Vanhassa lastenlaulussa, joka kertoo leipuri Hiivasta lauletaan jotenkin tähän tapaan:

"Leipuri Hiiva

hän asuu Kumputiellä,

hän pullat leivät leipoo siellä,

näen piipusta kun savu kohoaa."

Minulle tulee säkeistöstä aina mielikuva, että joku on piipussa ja näkee sieltä miten savu kohoaa - tänään minusta myös tuntui siltä.

Ajettiin tänään mökille saunomaan ja oltiin aikeissa olla siellä yötä mutta toisin kävi.

Asetuttiin siinä taloksi ja Miekkosen viritellessä tulta takkaan minä laskeskelin laulellen vesiä - niin kuin Väinämöinen aikoinaan - mutta muuripataan, kun tuvan ovesta alkoi tupruta savua. Juoksin katsomaan ja Miekkonen siellä oli kontallaan uunin edessä ja savu sisällä niin sankka, jotta silmiä kirveli ja palohälytin huusi kuin viimestä päivää. 

Kaappasin naulakosta päällysvaatteita ja hyllystä muitakin vaatteita matkaan ja tormasin puolijuoksua ne kainalossa "uuteen" kamariin Miekkosen heitellessä savuavia klapeja perässäni ovesta kartanolle.

Eihän siinä muu auttanut kuin tällätä ikkunat auki ja tehdä läpiveto. Jonkin ajan kuluttua tuli syttyi kunnolla ja savua alkoi tulla myös piipusta ja mulla vettä silmistä, niin paljon harmitti.

Laitoin kumpparit jalkaan, koppasin sienikorin käteen ja kävelin lähimetsään rauhoittumaan.

Sieniretken jälkeen maistelin  miltä talviomenapuun omput maistuvat, ainakin isoja ovat ja punaisia mutta niin väkeviä, jotta taas alkoi kirvelemään silmiä.

Liekö tätä hedelmää herkutelleella kirvellyt. Tämä oli vielä puussa.

Saunan löylyissä harmitus hieman helpotti mutta mökkiin ei voinut jäädä yöksi.

Tietääpähän mitä ohjelmaa on viikonloppuna tiedossa.

Yläkerran Ukolle olisi meillä pieni toive, edes pikkiriikkisen taukoa sateeseen, kiitos.

Iloinen asia oli se, että lisää kukkasia oli puhjennut kukkapenkkiin...

... ja uusia tomaatteja kypsynyt.

Mutta ne juuri maasta kaivamani perunat ja kasvimaalta hakemani salaatit unohtuivat siihen mökin oven pieleen sankoon, kun kiireellä lähdettiin kaupunkiin. Tietysti joku pitkänokka tai -kynsi käy nekin tolskaamassa muusiksi ennen viikonloppua.

Hupsis, onpas kello jo paljon.

Kuorsaus kuuluu jo toisesta huoneesta, siispä hyveli yöteli, vaikka nenässäni tuntuu vieläkin palaneen käryä.