.

.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Savua ilman tulta


Vanhassa lastenlaulussa, joka kertoo leipuri Hiivasta lauletaan jotenkin tähän tapaan:

"Leipuri Hiiva
hän asuu Kumputiellä,
hän pullat leivät leipoo siellä,
näen piipusta kun savu kohoaa."

Minulle tulee säkeistöstä aina mielikuva, että joku on piipussa ja näkee sieltä miten savu kohoaa - tänään minusta myös tuntui siltä.

Ajettiin tänään mökille saunomaan ja oltiin aikeissa olla siellä yötä mutta toisin kävi.
Asetuttiin siinä taloksi ja Miekkosen viritellessä tulta takkaan minä laskeskelin laulellen vesiä - niin kuin Väinämöinen aikoinaan - mutta muuripataan, kun tuvan ovesta alkoi tupruta savua. Juoksin katsomaan ja Miekkonen siellä oli kontallaan uunin edessä ja savu sisällä niin sankka, jotta silmiä kirveli ja palohälytin huusi kuin viimestä päivää. 

Kaappasin naulakosta päällysvaatteita ja hyllystä muitakin vaatteita matkaan ja tormasin puolijuoksua ne kainalossa "uuteen" kamariin Miekkosen heitellessä savuavia klapeja perässäni ovesta kartanolle.
Eihän siinä muu auttanut kuin tällätä ikkunat auki ja tehdä läpiveto. Jonkin ajan kuluttua tuli syttyi kunnolla ja savua alkoi tulla myös piipusta ja mulla vettä silmistä, niin paljon harmitti.

Laitoin kumpparit jalkaan, koppasin sienikorin käteen ja kävelin lähimetsään rauhoittumaan.


Sieniretken jälkeen maistelin  miltä talviomenapuun omput maistuvat, ainakin isoja ovat ja punaisia mutta niin väkeviä, jotta taas alkoi kirvelemään silmiä.


Liekö tätä hedelmää herkutelleella kirvellyt. Tämä oli vielä puussa.


Saunan löylyissä harmitus hieman helpotti mutta mökkiin ei voinut jäädä yöksi.
Tietääpähän mitä ohjelmaa on viikonloppuna tiedossa.
Yläkerran Ukolle olisi meillä pieni toive, edes pikkiriikkisen taukoa sateeseen, kiitos.

Iloinen asia oli se, että lisää kukkasia oli puhjennut kukkapenkkiin...


... ja uusia tomaatteja kypsynyt.


Mutta ne juuri maasta kaivamani perunat ja kasvimaalta hakemani salaatit unohtuivat siihen mökin oven pieleen sankoon, kun kiireellä lähdettiin kaupunkiin. Tietysti joku pitkänokka tai -kynsi käy nekin tolskaamassa muusiksi ennen viikonloppua.

Hupsis, onpas kello jo paljon.
Kuorsaus kuuluu jo toisesta huoneesta, siispä hyveli yöteli, vaikka nenässäni tuntuu vieläkin palaneen käryä.


14 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Olipa sinulla aikamoinen saunareissu, eikä toteutunut suunitelmanne. Kaipa sillä on jokin tarkoitus.
Minä opin tuon leipuri laulun ollessani kahdenviikon kurssilla Jyväkylässä.
Lapset pitivät siitä kovasti.
Silloin munulla oli päiväkodissa puolet lapsista suomalaisia.
Parempaa torstaita sinulle!

JaanaElina kirjoitti...

Taitaa olla matalapainetta.Joskus muutaman kerran on meillekin käynyt noin.
Oletteko ennen sytytystä polttaneet alaluukuissa tulta.Mitä ne nyt on nimeltään,ei kai tuhkaluukkuja,ei..
Mutta tälläisen neuvon meille appiukko antoi,joka on viisas ja vanha=).Kun siellä pitää tulta.niin piipusta lähtee "tukko" pois.

Leipuri laulua laulettiin kovasti kun olin päiväkodissa aikoinaan töissä.

Kirpeitä oli meidänkin mökin omenat,mutta tosi hyvä hillo tuli.

Blogissani on sinulle tunnustus,käyppä nappasemassa.

Taina kirjoitti...

Hei! Tulin käymään vastavierailulla blogissasi,kiva blogi sinulla,tulen uudelleen tänne!

seijastiina kirjoitti...

No miten se silleen tuprutteli?
Kivasti kerrottu tarina, vaikkei kovin mukavaaollut kai, kun vielä hälytin huutaa, että korvissakin soi!
Ompas komeita tomaatteja ,minulla jäi osa vihreiksi, mutta kypsyyvät ilmavassa korissa vaatehuoneessa.
Tuo lastenlaulu mullakin aina pyörii, kun savua vaan näen.
Kukahan lie ottanut haukkapalaa ompusta?
Usein mullekin käy, että jotain jää, kun on lähtöhässäkkää.
Mukavasti kerrottu kaikesta ikävästä huolimatta :D

Riitta kirjoitti...

Tulin ekakertaa tähän mukavanoloiseen blogiin ;) Meillä lämmitetään kotia pääsääntöisesti puilla, joka huoneessa uunit ja tuo tupruttelu ja tuuletus käytiin taas läpi syksyn ensi lämmityksillä. Iloista viikonlopun odottelua sinulle

Markka kirjoitti...

Sylvi: Miekkonen yritti lauteilla töröttäessämme lohduttaa "Tuleepahan ainakin perusteellinen syyssiivous mökissä tehtyä."

JaanaElina: Sepä se, kun siinä ei ole alaluukkua! Se asennettu noin vuosi sitten ja vetänyt hyvin tähän saakka *huoh*.
Vanha hyvä lastenlaulu.

Markka kirjoitti...

JaanaElina: Niin ja vielä iiiiik, tunnustus! Jipii!

Tansku: Kiva kun tulit, tervetuloa toistekin!

Seijastiina: Saattaapi olla että joskus vielä naurattaakin, pääsis varmaan hyppien keikkuen "Hauskat kotivideot" -ohjelmaan.

Markka kirjoitti...

Riitta: Hauska tavata :) Kaikesta huolimatta kyllä se puu-uunin lämpö on miellyttävä ... jahka sen sais aina syksyisin tulille.

Irma kirjoitti...

Mukavasti kerroit sinänsä ikävästä tapahtumasta. Tuttuakin lapsuudesta kun kotona oli puuhella ja kakluunit, kesäisin monesti hella pölläytti kaikki savut sisälle vaikka äidillä olikin omat konstinsa saada hella vetämään.
Onneksi löysit komeita tatteja ja kauniita tomaattejakin oli kypsynyt :) Hyvää loppuviikkoa!

Markka kirjoitti...

Irma: Kiitos. Vitsit siinä on vähissä kun tuvassa ei savulta toista seinää nää, nyt jo löytty humoristisiakin piirteitä. Olisi ollut oivallinen tilaisuus valmistaa savustettuja tatteja.
Hyvää loppuviikkoa sinullekin.

Tarina kirjoitti...

Noh voi jösses, onneksi ei hullummin käynyt!
Makoisia unia ja virkeää huomista!

Markka kirjoitti...

Tarina: Huomenta. Unet oli makoisat. Hieman jänskättää tänään mennä nenineen mökille.

Eva-Liisa kirjoitti...

Ihana kirjoitus, vaikka tapahtuma sinällään ei ole olut ihana,mutta niin mukavasti osaat kirjoittaa.

Tuttu laulu lasten lapsuudenajoilta tämä leipuri Hiiva.

Useinkin noin käy,jos pitkään aikaan ei ole pitänyt tulta uunissa tai takassa.

Minä keräsin tänään ekan kerran tatteja ja tein muhennosta, enkä pitänyt yhtään koko tattiruuasta, en tiedä mikä siinä oli ,mutta jotenkin suussa tuntu limaiselta, öyk.

Markka kirjoitti...

Liisa: Kiitos, näin jälkeenpäin ihan naurattaa jo.
Tateista tulee helposti lötköjä, yäk. Olen muutaman kerran tehnyt niin, että paistanut rapeaksi voissa muutaman lakin siivutettuna, suolalla ja mustapippurilla höystettynä. Leivän tai perunan päällä ihan namia mutta luulen, että kuivattuna ihan parasta keittoon on tämä luonnontuote.