Kalajuttuja

Televisiossa oli ohjelma Madagasgarilta. Miehet kalastivat verkoilla tavalla, jossa joutui sukeltamaan ainakin viiden metrin syvyyteen oikomaan pyydyksiä. Saalis oli kehno, mutta tuiki tärkeää ravintoa köyhille madagasgarilaisille. Minusta näytti, että minulla oli kerran samanlaisia kaloja akvaariossa.

Lomamatkalla Barcelonassa kävimme akvaariossa. Akvaariossahan käydään siten että kävellään lasisessa "tuubissa" kalojen uidessa joka puolella ympärillä. Tai jos ei jaksa kävellä, voi seisoa hitaasti etenevällä liukuhihnalla ja ihailla vaikka ohiliiteleviä rauskuja. Kukakohan siinäkin sitten loppujenlopuksi tuijotti ja ketä. Tiikerihai haukotteli ja näytti komean hammasrivistön ja ikenensä, eikä ollut kovinkaan juovikas. Putkesta poistuessa voimmekin sitten ostaa 10 eurolla valokuvan, jossa toljotamme niskat kekassa kalaa, jonka suomut ovat teevadin kokoiset ja niin, että nenäkarvat melkein näkyvät.

Söin eilen savusilakoita eli "kultakaloja". Totesin, että syöminen sujui parhaiten sormilla ja totesin myös, että tuoksua ei saa pois käsistä kirveelläkään - tai sillä ehkä saisi, mutta kokeilin kuitenkin terässaippuaa. Minulla oli sattumoisin lahjaksi saatu terässaippua, jonka ihmeitätekevää vaikutusta päätin nyt kokeilla. Olen aina ihmetellyt mihin sen teho perustuu ja ihmettelen edelleen. Olisikohan se pitänytkin työntää nenään?