Yritin kuvata kännykkäkameralla työpaikan ikkunasta lumisadetta, joka jatkui koko päivän ja nyt tallustellaan postikorttimaisemassa. Ei, en ole majakanvartija, merikapteeni tai rantavahti saati sitten lossikuski. Totena kerrotaan tarinaa, jossa lossikuski kävi uskollisesti vuosikaudet lossillaan töissä - nostaen tietenkin säännöllisesti palkkansa - mutta unohti kertoa työnantajalleen, että lossi oli uponnut aikoja sitten.
Rokotusjonossa meni puolisen tuntia. Sinä aikana ehti lukea paikallisen sanomalehden ja tutustua seinätauluun, jossa kuvattiin terveet ja astmaatikon keuhkot, tavata ovien pielistä ulkomaalaisien lääkäreiden nimiä ja hymyillä eräällä luukulla olevan lapun tekstille "soittoaikana palvelemme etupäässä puhelinasiakkaita". Miekkonen uhosi välttävänsä pahis-viruksen pelkällä tahdonvoimalla ja käymällä ainoastaan kaupassa, joka on yllättävän lähellä. Kysyin, että entäs töissä, huoltoasemalla, pankkiautomaatilla, parturissa...? Toivotaan että tahdonvoima riittää.
Joskus leikin ajatuksella hypätä pois kärrynpyörästä, muuttaa erakoksi erämaahan ja siirtyä omavaraistalouteen. Sitten tulin siihen tulokseen, että melkein saman asian ajaa jos muuttaakin mökille, poimii ja säilöö ainaostaan marjoja ja sieniä ja hankkii muut särpimet sieltä lähikaupasta, jonne voisi muuten mennä pyörällä... ainakin kesällä.
Kotona keitin oravanpyörän jälkeen kattilallisen kaalimuhennosta ja rentouduin sutimalla ensimmäistä mummutettavaani öljyllä kankaalle. Tässä työ hieman luonnosta pitemmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti