Pönttö-örvelö

Vessanpöntön asentaminen ei ole "piece of cake" vaan "o shit, not again". Kaikki alkoi siitä kun mökin vanhan huussin uusi pönttö, bio-sellainen, oli kannettu ulos ja uuden vessan vanha pönttö sanoi sopimuksen irti yhtäkkiä ja melkein kokonaan. Pöntön rikkoontuminen oli toisaalta onni, sillä vanha oli mallia -58 js sen musta istuinosa oli jotain bakeliittia, joka tuntui kylmänä rinkinä ahterissa vielä puoli tuntia istunnon jälkeenkin. Ei muuta kuin edullista "saneerauspönttöä" ostamaan, jonka asennus käy kuin leikki ja joka peittää samalla lattiassa viemäriaukon ympärillä olevat vanhat pultin jäljet ja lohjenneiden laattojen reunat - ellei viemäriaukko ole liian lähellä seinää, niin kuin meillä.
Eipä hätää, rautakaupasta löytyi kohtuuhintaan sovituskappale, joka yllättäen olikin epäsopiva ja mars ei niin halpaan lvi-tarvikeliikkeeseen.
Kun vessan istuin oli paikoillaan piti asentaa vesijohdosta letku pöntön säiliöön, siis vanha letku, jonka pöntön puoleinen pää oli tietysti eri kokoinen kuin entisessä letkussa ja kaiken lisäksi ruvennut vuotamaan. Seuraavalla viikolla ostamaan siis uutta letkua. Ostettiin varmuuden vuoksi pisin mahdollinen, jotta asennus ei ainakaan siitä jäisi enää kiinni, lyhin mahdollinenkin olisi riittänyt ja tällä kertaa se toinen pää oli taas erikokoinen eikä sopinut yhteen vesijohdon kanssa.
Siinä vaiheessa vanhan pöntön irrottamisesta oli kulunut jo viikkoja ja verenpaine oli jo niin korkealla, että vedet kihosivat silmiin ja rumat sanat suuhun. Lopulta kun sopiva letku oli hankittu ja odotin jännityksellä veden kohinaa puhtoiseen vitivalkoiseen säiliöön kuului "naks" ja mekanismi, joka säiliön sisällä säätelee veden pinnan korkeutta, meni poikki ja ampui vesisuihkun kovalla paineella vessan kattoon. Silloin saattoi kuulua jopa naapuriin asti mitä "tee-se-itse" ja "lapsikin sen osaa" -asennusohjeista olen ja että miekkosen ehdotus portinpieleen asetetuista, kukkaruukun virkaa toimittavista posliinipytyistä oli maailman huonoin idea.
Ei siinä auttanut muu, kuin hankkia ihan upouusi vesiklosetti ja kun se vihdoin viimein oli käyttökunnossa miekkonen loihe lausumahan "eikös meidän pitänyt vaihtaa vielä tuo lavuaari uuteen" johon minä, "ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KOSKE SIIHEN".