Kurssit nousussa

Paluumatkalla, edelleen paukkupakkasissa, tuliterät nastarenkaat ratisivat iloisesti asfalttiin. Omistaja ei ollut iloinen, vaan irvisteli miettien mikä määrä metallia nastoista mahtoikaan jäädä matkan varrelle. Kalleinta näkemääni polttoainetta oli Sukevan Nesteellä ja oli PAKKO TANKATA. Nappasin kuvan todistusaineistoksi. Lisäksi piti ostaa samasta paikasta vissyä buranan kyytipojaksi päänsärkyyn. Ostin vahingossa vettä ja kallista sellaista. Kotona mietin raaskinko kaataa loppuja edes viemäriin, kaadoin.

Jokin aika sitten oltiin työkaverin kanssa päivän kurssilla aiheena "Arvonlisäverotuksen muutokset 1.1.2010 alkaen". Kurssi oli kuiva jotta natisi mutta vuonna 2010 töiden menestyksellisen suorittamisen kannalta hyödyllinen, nimittäin kaikki 15 minuuttia kahdeksasta tunnista aiheesta, joka hipoo työtäni. Aamukahvi ja lounas olivat päivän parasta antia. Tällaisilla kursseilla tarkkaavaisuus jossakin vaiheessa herpaantuu ja sitä alkaa tekemään huomioita ympäristöstä. Jollakin tuoksui partavesi voimakkaan hirveälle ja edessä istuvalla naisella oli hiuksissaan mahtava juurikasvu. Vieressä istuva toveri naputteli alvariinsa tekstiviestejä ja pudotti puhelimensa aina naputtelujen välissä lattialla olevaan avoimeen käsilaukkuunsa. Ja sitten, tottakai, jostain kuului "nokia tune". Lueskelin kurrsimateriaalia ja mietin miten melkein koko teksti voi koostua pelkistä yhdyssanoista, tässä muutama esimerkki: "siirtohinnoittelumenetelmä", "lakiuudistuksen ajankohtaiskatsaus" ja "nuorisoseurantalon kiinteisöhallintapalvelut" mutta tämähän olikin "arvonlisäverotusta" koskevaa materiaalia. Hauskin sana oli "äänivallaton yhtiömies", josta tuli mieleen vain pieni rasavilli poika. Välillä kiinnittyi huomio ikkunan ulkopuolella olevan lyhtypylvään päällä istuvaan varikseen, joka katseli meitä ja ruiskautti yhtäkkiä haisevan vastalauseen alailmoihin. Järven takana sillan yli ajoi tavarajuna, siinä oli 10 vaunua.

Talvimatkailua

Vajaa 600 kilometriä mutkin ja pakkasta melkein 27 astetta. Onneksi on keksitty das Auto, eikä matkaa tarvinnut taittaa esimerkiksi koiravaljakolla ja onneksi on keksitty autoradio, joka onkin merkityksellinen viihdyttäjä pitkällä matkalla. Matkan edetessä kanavat alkavat tosin kohista ja ne pitää hakea uudelleen. Muutaman musiikkikappaleen jälkeen aloin kuunneella hiihtokilpailua. Naisten viiden kilometrin hiihto oli alussa ja ensimmäiset hiihtäjät lähetetty matkaan kunnes tuli tauko ja uutisten ja jäätiedotuksen vuoro. Muistui mieleen, kun lapsena kuunneltiin radiosta aina yhtä mystinen ja kiehtova merisäätiedotus: "Rauma Kuuskajaskari, tuuli etelälounaasta 14 metriä sekunnissa...". Kun jäätiedotus oli loppunut hiihtoselostaja kertoi kuka tuli maaliin - seitsemäntenä. Se niistä hiihdoista.

Pitkällä matkalla näkee monenlaista maisemaa ja matkailijaa tiellä. Keltainen traktori tuli vauhdilla sivutieltä, teki äkkijarrutuksen ja päätielle kääntyessään liian tiukan käännöksen, hipoi tienpenkkaa kaatuen melkein kyljelleen mutta pysyi pystyssä, tuprautti piipusta mustat savut ja jatkoi matkaa. Sitten jo kaukaa näkyi sininen savupilvi. Henkilöauto oli pysähtynyt tien laitaan ja savusi. Ohittaessani sen palaneen kumin käry tunkeutui sieraimiin. Ainakin kymmenen jäniksen tai jonkin muun eläimen raatoa oli jäätynyt tiehen litteäksi levyksi ja töyssähti ikävästi renkaissa yliajaessa. Yksi oli vasta äskettäin jäänyt auton alle ja vielä höyrysi.
Välillä piti pysähtyä ottamaan talvikuvia...tai ottaa niitä vauhdista.

Puhelinlangat laulaa tai ovat sitten suorastaan niin tiukalla, että soi.

Perillä oli pakkasta -30.

23.1.2010, poika

"Tiitiäinen metsäläinen, pieni menninkäinen, posket tehty puolukasta, tukka naavan tappurasta. Silmät on siniset tähdet".

Markasta tuli tuplamummu!

Mentäiskö ulos syömään

Huhuu, onks ketään kotona, tarttis lisää murkinaa, tiu. Kato ku "yhteen sydämeen ei sovi kahta äMMää" ja "yhteen talipalloon ei sovi kahta tinttiä" tsirp.

Kysyin Miekkoselta, että tietääkö hän miksi ei kannata mennä verkkopaidassa ulos. "No"? "Jotta linnut ei luule talipalloksi". Ei kuulemma ollut hyvä vitsi.
Talvimaisema ei kauniimmaksi enää voi tulla. Linnut ovat siis palanneet metsästä pihaan ja vaativat huomiota. Miekkosen uunin lämmitys onnistui niin hyvin, että aamullakin oli kammarissa vielä 24 astetta, ei siinä nukkuissa lisäpeittoa tarvinnut. Sitten päätettiin matkia tinttejä ja lähteä ulos syömään. Oltiin huomattu, että onnikka kulkee lauantaisin puoli kahdelta kaupunkiin päin ja oltiin niillä tietämillä menossa pysäkille kun se jo tulikin, ja aivan odottamattomasta suunnasta. Siinä sitten huidottiin sitä pysähtymään, mutta kuljettaja näytti kädellään pysäkkiä ja kääntyi tiehaarasta sivutielle, josta kohta tulikin takaisin päin. Linja-autossa istui etuosassa kaksi mummoa. "Huomaako yhtään että ei olla paikkakuntalaisia" kysyin. "No huomaa" sanoi toinen mummo villabaskerissaan.
"Ikinä ei oo kukaan tältä mökkikylältä noussut kyytiin" lisäsi kuljettaja. "Mepä aateltiinkin ruveta kannattaan tätä vuoroa". Linja-auto kierteli pitkät matkat sivuteitä, mummot jäivät pois kyydistä eikä ketään noussut kyytiin. Matkan varrelta löytyi uusi kirppiskin. Lopulta päädyttiin rautatieasemalle ja siinä noustiin autosta. Irkku-pubissa nautittiin parit Kilkennyt ja vaihdettiin kuulumisia pubin omistajan kanssa. Sielläkin oltiin ainoat asiakkaat pitkän aikaa. Siirryttiin lopulta ruokaravintolaan päivälliselle. Pihvi oli murea, perunat rapeita ja lasku iso.
Tänä aamuna bongailu jatkui ja alkoi viidellä harakalla pihassa. Tämä kaveri taas yritti tehdä ensin hakkelusta tikapuista ja sitten ahmi siemenkakkua ihan pikkulintujen nokan edessä.
Ehdotin Miekkoselle, että ei ajettaisikaan tänään vielä kotiin vaan mentäisiin aamulla täältä suoraan töihin. Ulkoiltaisiin ja lämmitettäisiin illalla sauna. Tuolla se miettii kamarissa vastausta, jörrikkä.

Välipäivät

Nyt on sitten pyhät ohi ja härkäviikot alkamassa. Sen kunniaksi ja siitä huolimatta tänään oli siivouspäivä, siihen tarkoitukseen päivistä parhain, -22 astetta pakkasta.
Huonekalujen paikkaakin piti vaihtaa mutta 12-neliöisessä kammarissa vaihtoehdot on vähissä ja keittiössäkin usein kivannäköinen voittaa käytännöllisyyden. Nyt on lattiat laastu ja luututtu, pölyt pyyhitty ja matot ja patjat pieksetty ulkona.
Kirpputoritkin tuli koluttua ja löytöjä löytyi.
Minulla oli pienenä samantyylinen laukku, vaaleansininen ja aihe Jetsonit.

Ihku villapuku...

...ja Intiaanisatuja-kirja - niinkuin niitä ei ennestään olisi.

Vesijohto on pysynyt sulana, kiitos kinoksen. Itse kynttilänjämöistä valetuista ulkotulista tuli mainioita. Halkokuorma pitää vielä saada pihaan ennen kevättä. Naapuri oli aurannut pihan, eläköön naapurisopu ja kyläyhteisö.

Loppiaista

Nyt ne pyhät sitten loppuu ja mennään kevättä kohti, villahousuissa. Villalankakerävuorta on yritetty tässä pienentää sukiksi, pipoikisi ja ponchoiksi ja onpa noita tänä talvena tarvinnutkin. Tänään täällä Savossa -21 astetta ja tuulee.
Lapsena Kainuun korvessa asuskellessa oli talvisin yli 40 asteen pakkasia ja autolla sitä lähdettiin kylille kauppaan, vaikka renkaatkaan eivät olleet enää ihan pyöreät ja kyyti oli kuin Retu Kivisellä. Äiti laittoi kovilla pakkasilla Vitalista poskiin, jotta eivät paleltuisi mutta eihän silloin muutenkaan koskaan ulkona palellut, vaikka maantien ojaan lumihankeen hypittiin ja upottiin kainaloita myöten ja sitten porukalla kaivettiin esiin kenkiä kun ne jäi sinne kinokseen jumiin. Sittemmin 70-luvulla, kun käytettiin tiukkoja farkkuja kesät talvet, oli hieman toinen juttu.
Mökillä tulee näköjään rämmittyä myös milloin mistäkin syystä lumihangessa ja inhottavinta se on silloin, kun tulee kaupungista mökille kasseineen viikonlopun viettoon eikä pääse pihaan, vaan on aloitettava välittömästi luova toiminta ja sekin lapiolla. Nyt sitten ostin alennusmyynnistä talvilenkkareiden tilalle kunnon varsikengät Kuomat. Lasten malliin nro. 37 mahtuu vielä ohut villasukka, aikuisten malliin ei, ostin kengät siis lasten osastolta ja hintakin oli edullisempi. Hyvät on!
---
Toisen mummutettavan laskettuun syntymäpäivään on enää muutama viikko. Vauva on kuulemma jo "lähtökuopissa" eli puhelu laitokselta voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Onnea vaan matkaan! Jospa tässä vielä parit töppöset vaikkapa lapsenlapsille väsäisi...

Syntymäpäivää

Miekkosella on tänään synttärit, kolme varttia lasissa. Olipa mukava aloittaa aamu kahvinkeitolla kun vettäkin tuli hanasta. Sovittiin että ei tehdä mitään numeroa synttäreistä, täytekakkua ja sen sellaista, mutta olipahan itse leiponut sämpylöitä ja unelmatorttua ennen mökille lähtöä, leipurin poika kun on ja leipominen on kuulemma geeneissä - noin kerran vuodessa. Tulihan se lahjakin sitten hankittua, villa-villapaita mökille ja "bruno banani". Näyttivät olevan mieleen. Synttärikahvit on katettu.

Näkyi muuten ensimmäinen sinitiainen löytäneen uudet sapuskat. Nyt sitten kylille hakemaan täydennystä itsellekin jääkaappiin.

01.01.2010

Vanha vuosi päättyi sulan jähmettämisellä ja uusi vuosi alkoi jään sulattamisella, askarreltiin nimittäin talipalloja ja föönattiin putkia. Tässä munkkirasvasta ja auringonkukan siemenistä askarreltua tintin ruokaa.

... ja tässä lähtötilanne eli "toivoton taisto taivahan valtoja vastaan" (Eino Leino). Lapioimisen ja sulattelun jälkeen tässä kohden olikin viemäri eikä vesijohto.

Naisen logiikalla otettiin esiin salaiset aseet, fööni ja teekannu.
Föönillä puhallettiin kohti vesijohtoa tiskipöydän alakaapissa ja somalla teekannulla valutettiin kiehuvaa vettä avattuun vesijohtoon.Vettä alkoi tulla tulvimalla, nimittäin johto suli ja vesi ryöppysi tiskipöydän alakaappiin hetken aikaa ennen kuin sain suljetua venttiilin.
Uuden vuoden saunassa käytiin kolmeen kertaan ja minä yhden kerran lumihangessa rähmällään. Hyökätessäni takaisin saunaan käsi tarttui metalliseen ulko-oven kahvaan.

Ei se mitään. Kaikki hyvin ja mukava uuden vuoden ilta meneillään, mitäpä muuta ihminen voi toivoa.