Talvimatkailua

Vajaa 600 kilometriä mutkin ja pakkasta melkein 27 astetta. Onneksi on keksitty das Auto, eikä matkaa tarvinnut taittaa esimerkiksi koiravaljakolla ja onneksi on keksitty autoradio, joka onkin merkityksellinen viihdyttäjä pitkällä matkalla. Matkan edetessä kanavat alkavat tosin kohista ja ne pitää hakea uudelleen. Muutaman musiikkikappaleen jälkeen aloin kuunneella hiihtokilpailua. Naisten viiden kilometrin hiihto oli alussa ja ensimmäiset hiihtäjät lähetetty matkaan kunnes tuli tauko ja uutisten ja jäätiedotuksen vuoro. Muistui mieleen, kun lapsena kuunneltiin radiosta aina yhtä mystinen ja kiehtova merisäätiedotus: "Rauma Kuuskajaskari, tuuli etelälounaasta 14 metriä sekunnissa...". Kun jäätiedotus oli loppunut hiihtoselostaja kertoi kuka tuli maaliin - seitsemäntenä. Se niistä hiihdoista.

Pitkällä matkalla näkee monenlaista maisemaa ja matkailijaa tiellä. Keltainen traktori tuli vauhdilla sivutieltä, teki äkkijarrutuksen ja päätielle kääntyessään liian tiukan käännöksen, hipoi tienpenkkaa kaatuen melkein kyljelleen mutta pysyi pystyssä, tuprautti piipusta mustat savut ja jatkoi matkaa. Sitten jo kaukaa näkyi sininen savupilvi. Henkilöauto oli pysähtynyt tien laitaan ja savusi. Ohittaessani sen palaneen kumin käry tunkeutui sieraimiin. Ainakin kymmenen jäniksen tai jonkin muun eläimen raatoa oli jäätynyt tiehen litteäksi levyksi ja töyssähti ikävästi renkaissa yliajaessa. Yksi oli vasta äskettäin jäänyt auton alle ja vielä höyrysi.
Välillä piti pysähtyä ottamaan talvikuvia...tai ottaa niitä vauhdista.

Puhelinlangat laulaa tai ovat sitten suorastaan niin tiukalla, että soi.

Perillä oli pakkasta -30.