Elämänmenoa

"Herätä aikaisin aamulla lumiauran kolahduksiiiin..." esimerkiksi klo 02:14, kuten tänä AAMUNA. En valita, hyvä niin. Autoin viime viikolla mummoa kadun reunaan auratun lumivallin yli jalkakäytävälle. Mummon piti kiertää pitemmän tien kautta kauppaan, koska lyhin reitti oli kuulemma tukossa.

Melkein - sana viittaa alapuolelle, ei asuntoon - uuden asuntomme alakerrassa on kauppa, joka on siis yllättävän lähellä ja jossa kävin eilen. Vaikka kaupassa ei ollut sillä hetkellä muita asiakkaita, myyjä sanoi "hei" kun astuin ovesta sisään, "hei" kun miihailin hyllyjen välissä etsimässä ananasmurskaa ja "hei" kun vihdoin tulin kassalle. Sitten vielä sanottiin "hei" kun läksin ovesta. Ostin tulppaanikimpun ja jaoin siitä ilahdutusta kolmeen maljakkoon. Varmaankin kukkasista inspiroituneena Miekkonen aikoi hankkia kaktuskokoelman ikkunalaudalle mutta ei kuulemma tekokukilla koristeltuja sellaisia. Oli ehkä ihmetellyt edellisessä elämässään muuatta synttärilahjaksi saamaansa, jo toista vuotta yhteen menoon kukkivaa kaktusta, johon olikin pistelty tekokukkia.

Taloyhtiössämme on ilmainen pyykkitupa ja hyvin hoidettu kierrätyspiste. Varasin ensimmäisen kolmen tunnin pyykkivuoron ensi viikon tiistaille ja järjestin roskien lajittelupisteen käytöltään mahdollisimman helpoksi - myös miesväelle - tiskipöydän alakaappiin. Ei tarvitse enää kuin organisoida niitten siirtäminen ulos asunnosta. Edellisessä osoitteessa meillä oli pahvin- ja paperinkeräys. Litistämättömät, pahviset 24-packit täyttivät sekajätesäiliön aina viikonlopun jälkeen.

Kuudennen kerroksen parveke on pikkiriikkinen ja lattia on hieman kalteva veden pois valumisen helpottamiseksi, koska katto puuttuu, siis parvekkeesta. Kaide on 50-luvun talolle tyypilliseen tapaan matala ja siitä näkee läpi. Ensimmäinen huolen aihe minulle on miten saada kesäkukat mahtumaan parvekkeelle ja 184-senttiselle Miekkoselle, miten olla horjahtamatta kaiteen yli. Horjahtamisen voi näköjään välttää kyyköttämällä tiiviisti seinän vieressä. Muuttaessamme parvekkeella oli noin metri lunta. Kannoin sitä lasten ammeella kylpyhuoneen lattialle sulamaan, koska sitä ei voinut pudottaa alaskaan...Alaskaan :). Lumen alta löytyi UPO:n valurautainen kuusenjalka, kaksi koiran pureskelemaa jääkiekkoa, joista toinen oli punainen ja matto. Jäätynyt matto piti "piikata" irti lattiasta, samalla lattiasta lähti maali.

Tämä kuva on otettu parvekkeelta ja jääpuikot ovat yli metrin mittaisia.

Leveille, kivisille ikkunalaudoille on kiva kerätä värikästä lasia ja viherkasveja sekä kynttiläasetelmia. Kymmenen pistettä Miekkoselle, että piti suunsa kiinni, kun toin mökiltä ruskean, 50-litran AIV-pullon ensimmäisten muuttolaatikoiden mukana asuntoon. Se ei tosin mahdu ikkunalaudalle, mutta on muuten hauskannäköinen ja sen pintaan mahtuu paljon pölyä.



Kadonneen vyötärön metsästys on alkanut lupaavasti. Olutta vain pitsan kanssa ja yksi pieni saunan jälkeen. Paljon salaattia ja vihanneksia, pienemmät ruoka-annokset, vähemmänn leipää ja perunaa. Runsas aamupala ja normaali lounas, illalla marjakiisseliä, hedelmiä ja ehkä näkkäriä. Leivän päälle kokolihaleikkelettä ja/tai tomaattia sekä basilikaa, johon on tullut jo himo. Työmatkat kävellen, myös ylös kuudenteen kerrokseen ja hyötyliikuntaa viikonloppuisin, kuten esimerkiksi lumen luontia. Vatsalaukun pienenmisen on huomannut selvästi, eli sinne ei mahdu enää huge-isoja lautasellisia ruokaa ja entinen vaalea leipä paksulla juustolla ja makkarasiivulla tarttuu kitalakeen. Niin ne tavat vain muuttuvat ja tarina on tosi ja kertoja elää. Näin on lähtenyt reilut viisi kiloa ja nälästä en ole nähnyt vilaustakaan. Olen ehkä jo tavoitteessani, nyt vain tarvitsee pysyä siinä. Reilut 57 kiloa minun pituiselleni ja ikäiselleni ihmiselle lienee ihan jees, kun pittuuttakin on vain 158 cm käsi pystyssä, hattu päässä ja kengät jalassa, pysyypähän rypyt sileämpinä...

Ensi viikonloppu hurahtaa matkoilla ja seuraavakin, joten mökki saa nököttää kinosten keskellä ihan yksikseen. Aurinkoisia kevätpäiviä ja pajunkissoja odotellessa rauhallista viikonloppua kaikille.