Näin lupiinien vallatessa tien vieret ja ihan luvan kanssa mökin pihan reunaman tuli kukan tuoksusta mieleen jokin häivähdys lapsuudesta. Äidillä oli oma kukkapenkkinsä lupiineille, niitä kun ei siihen aikaan kasvanut joka paikassa ja siitä se tuoksumuisto.
Eilen oli kesä ja haimme puutarhalta tyttären tilaamat kaksi valkoista sireeniä ja rautatieomenapuun pihaan. Nykyään kasvienkin tilaaminen on siirtynyt nettiin, joten ei kun tilaus sisään ja nouto omatoimisesti tietystä paikasta, maksu pankkitilille. Kätevää eikö totta?
Kirpputorillakin ehdin piipahtaa, isoin raastinrauta 1 eur. Jossakin lehdessä oli samanlaisesta tehty tuikkulyhty.
Ja tämä puikula siivilä oli pakko ostaa, aikas erikoinen, 50 cent.
Telkkarista on kadoksissa kanavat 3, 4 ja Sub mutta näin kuitenkin miten Prinssi sai Prinsessansa ja puolet valtakuntaa. Ihan siinä tippa tuli linssiin.
Miksiköhän muuten kuninkailla ja prinsseillä ei ole koskaan kruunuja päässään, prinsessoilla ja kuningattarilla taas on? Ehkä heidän kruununsa ovat niin painavia jalokivistä ja kaikesta kullasta, että noinkin pitkien hääjuhlallisuuksien aikana saattaisi niskat tulla kipeiksi.
Viime yönä myrskysi ja nyt sataa. Sade alkoi oikeastaan jo illalla, heti sen jälkeen kun Katos oli suoristettu ja pingotettu taas kerran oikeisiin mittoihinsa. Kävin yöllä ottamassa katuharjan pois ovenpielestä roikkumasta, se kun koputti tuulessa oveen vähän väliä. Puut taipuivat myrskyssä kaarelle. Vilkaisin Katosta ja mietin, että jos se aamulla on pystyssä se kestää vaikka mitä. On pystyssä ja toimittaakin taas tänään enemmän sateensuojan kuin auringonsuojan virkaa.
Taidanpa lepäillä sateisen sunnuntain vaikkapa tämän kirjan parissa, kirppikseltä 3 eur.
3 kommenttia:
Maelka:kun näitä lukee on helppo kuvitella hänet itsensä äänessä :D
Oon kuullu radiossa ja on ollu tosi kiva kuunnella Kettusta!
Maria: niin, ja ihan totisella naamalla :)
Lähetä kommentti