Tikkutiistai

Enpä olisi ikinä uskonut, että sorrun ostamaan H U O N E T U O K S U N. Niin vain kävi, kun olin ostamassa Jyskistä fleece-huopaa Tildailua varten. Pienenä vinkkinä, yksivärinen fleecehuopa maksoi alle 2 eur ja siitä saa kivoja aamutakkeja kylpyhuone-enkeleille. Maksaessani ostoksia näin kassan luona kolme lasipurkkia, joissa jokaisessa törrötti bambutikkuja. Myyjä suositteli tällä viikolla tarjouksessa olevaa huonetuoksua, kolme euroa kappale. Sisustusliikkeissä - enkö muuten ollut sellaisessa - vastaavat tuoksut maksavat kuulemma 30 euroa, mene tiedä. Valitsin tuoksun nimeltä "vihreä tee" ja se on ihana. Mitä enemmän tikkuja eteeriseen öljyyn pistää likoamaan sitä voimakkaampi tuoksu leviää huoneeseen. Kolme tikkua olohuoneessa on sopiva määrä. Koko huone ei siis todellakaan tuoksu mutta ohi kävellessä nenään leyhähtää miellyttävä aromi. Yksi tikku törröttää kylppärissä.

Ompelusten lisäksi on ollut aikaa hieman askarrella ja virkata pitsiä. Decoupage-lakan avulla liimasin paperiservettejä styrox-munien päälle ja koristelin kiiltokuvilla, hamppunarulla ja höyhenillä.

Lisää narsisseja kiitos. Tipuset ovat näköjään kuoriutuneet jo.

Palmusunnuntaita

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Mokkulassa on etanavaihde päällä, joten sunnuntaiaamuisin tavaksi tullut netissä surffaileminen Miekkosen vielä kuorsatessa ei oikein onnistu. Ajattelin päivittää blogin ulkoasuakin mutta siihenkin tarvitsee hieman nopeamman yhteyden. Siispä laitan kuvia viikko sitten tekemistäni kirppislöydöistä, joita olikin muovikassillinen. Huikkasin Miekkoselle heti autosta noustessani jotta "sitten et sano mitään, tein hyviä löytöjä". Ei sanonut.
Pelargoniat, yhteensä seitsemän kappaletta, on tuotu mökkiin sisälle varastosta talvehtimasta ja eilen piti asentaa yksi ikkunalauta lisää. Vanha pelargoniaaaaa...
Kuvissa olevien esineiden lisäksi löysin ihanan vanhan siivilän ja vintage-kuvallisen peltipurkin, joka tekee nyt kukkaruukun virkaa, siis ei tuo missä on suolakurkun kuvia, mutta kuvat olivat hieman tärähtäneitä, vai oliko se kuvan ottaja, joten en viitsinyt laittaa niitä tähän.

Enkulit 2,50.

Tilda-purkki 3 eur ja toinen metallinkeräysroskiksesta.

Tämä on muovia, tiiviillä kannella, 50 cnt.

Lasipurkit 50 cnt/kpl lasikupu 2,50 eur.

Uudet retropyyhkeet, joista teen sohvatyynyjä, tildakankaat ja huivit sekä uppopaistoon tarkoitetut metallihäksöttimet, joita meinaan käyttää sipuli- ja munakoreina. Yhteensä jotain 12 eur.

Siitä lasikuvusta tuli muuten pääsiäiskoriste, rukousnauha täältä.

Pääsiäistä odotellessa istutin narsisseja mökillä vanhaan kulhoon. Kana on sirotin ja siltä tulee suolaa silmistä.

Eilistä sateista lauantaipäivää kulutin myös kirppareilla. Tällä kertaa en löytänyt niiin paljon ostamista. Ristipistoliina, jossa on hempeän vaaleanpunainen reunapitsi ja valkoinen, mansikoilla kohokuvioitu kermanekka tarttuivat mukaan. Lasinen kulho on vanhempi löytö ja kauha äidin ja isän häälahja.

Sitten ihan vähän askartelua. Valmiita, ilmoitustauluksi sopivan kokoisia taulunpohjia saa alle 2 eurolla. Sellaisesta tehty ilmoitustaulu tässä ja tietenkin "Tildan tapaan".

Lomapäivää

Parin viikonlopun matkailu ensin pohjoiseen ja sitten saman verran etelään on ohi. Lapsenlapsi sai nimen ja nyt vietellään talvilomapäivää. Sen lisäksi, että tildailen ehkä hieman lisää sydämiä myöskin imuroin, pyyhin pölyt ja pesen pyykkiä...käyn ehkä kirpparilla. Lomapäiväthän ovat sitä varten.
Junamatka etelän suuntaan oli ihan jees. Paluumatkalla juna oli lähdettäessä 20 minuuttia myöhässä. Vaunu numero yksi, jossa oli minulle varattu paikka oli yllättäen junan viimeinen kuudesta vaunusta ja joku kaveri istui siinä kuulokkeet päässä näpytelleen läppäriään. Seisoin hetken aikaa penkin vieressä ja sitten "öhöm", ei reaktiota. "HEI, SINÄ TAIDAT ISTUA MINUN PAIKALLANI"! "Voin minä siirtyä tästä pois jos haluatte, itse asiassa minun paikkani on tuossa", sanoi hän ja osoitti seuraavaa penkkirivä. "Haluan istua omalla paikallani" sanoin närkästyneenä, sillä minun oli määrä matkustaa ihan pääteasemalle saakka. Hän keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyi omalle paikalleen. Virkkasin pitsiä ja jouduin kuuntelemaan parin miehen keskustelua tuttaviensa elämästä, jopa intiimeistä asioista. Lopulta he korkkasivat Napoleon pullon ja ottivat tömpsyt - molemmille jaloille klo 10:45.
Juna saapui mökkipaikkakunnalle, jossa jäin pois. Soitin taksin, joka putkahti sekunnissa lumipenkan takaa. Huomasin, että siinähän olikin taksitolppa ja autoja valita asti. Vähänkö hävetti.
Mökillä piha oli sulanut silkko jäälle. Liukastelin kassien kanssa mökkiin ja tarkistin oliko siellä kaikki hyvin. Päätin ottaa vielä pihakoivusta oksia maljakkoon pääsiäistä varten. Vaihdoin vaatteet ja hyppäsin varaston katolta pudonneen lumen muodostaman töntyrän päältä hankeen. Koivu oli vain muutaman metrin päässä, mutta minä olin metriä syvällä hangessa, enkä päässyt eteen enkä taakse päin eikä minulla ollut edes käsineitä kädessä. Eihän siinä muu auttanut, kuin heiluttaa itsensä irti kinoksesta, könytä rähmällään takaisin penkan päälle ja toivoa, ettei kukaan nähnyt. Sitten taitoin pari oksaa pihan sireenipensaasta. Huomasin samalla, että jänikset pääsevät suojaverkosta huolimatta helposti järsimään omenapuun oksia, nimittäin ylimpiä sellaisia. Matkalla kaupunkiin pysähdyin mökkitien varteen ja katkaisin äkkiä tien vieressä olevasta koivusta pari oksaa lisää mukaan.

Ja nyt eikun pyykille!

Minun nimeni on Napo, Kirpputorikoira Napo

Tuhat sanaa kertoo enemmän kuin yksi kuva, nimittäin tästä se lähtee ja vaikuttaa helpolta. Edes ompelukonetta ei tarvita, jos haluaa "Tildailla" viimesen päälle.



"Kirpputorikoira Napo" on kirja, joka kertoo pehmolelusta, jonka äiti ostaa kirpparilta lapselleen. Tässä kaimassa on kirppua sen verran, että vartaloon käytetty roosa kangas on kirpparilta, 3,5 m 3,00 eur.



"Ompele raajat vartaloon"...ei ihan iisi piisi, näin vähän aiheeseen perehtyneelle, kun pitää ommella pullea etutassu koiran pulleaan kylkeen - kainalosta. Melkein piti istua pöydällä risti-istunnassa, kuin räätälit konsanaan ennen vanhaan, ennen kuin käpälät ja pää olivat tukevasti paikallaan.



I can see, I can see... mutta muuten olo tuntuu hieman alastomalta ilman kaulapantaa.



Ensimmäinen Tilda-hahmoni muuttaa Helsinkiin ensi viikonloppuna Kirpputorikoira Napona.



Seuraavaksi tildailen sydämiä. Kukapa meistä tahtoo olla sydämetön.

Elämänmenoa

"Herätä aikaisin aamulla lumiauran kolahduksiiiin..." esimerkiksi klo 02:14, kuten tänä AAMUNA. En valita, hyvä niin. Autoin viime viikolla mummoa kadun reunaan auratun lumivallin yli jalkakäytävälle. Mummon piti kiertää pitemmän tien kautta kauppaan, koska lyhin reitti oli kuulemma tukossa.

Melkein - sana viittaa alapuolelle, ei asuntoon - uuden asuntomme alakerrassa on kauppa, joka on siis yllättävän lähellä ja jossa kävin eilen. Vaikka kaupassa ei ollut sillä hetkellä muita asiakkaita, myyjä sanoi "hei" kun astuin ovesta sisään, "hei" kun miihailin hyllyjen välissä etsimässä ananasmurskaa ja "hei" kun vihdoin tulin kassalle. Sitten vielä sanottiin "hei" kun läksin ovesta. Ostin tulppaanikimpun ja jaoin siitä ilahdutusta kolmeen maljakkoon. Varmaankin kukkasista inspiroituneena Miekkonen aikoi hankkia kaktuskokoelman ikkunalaudalle mutta ei kuulemma tekokukilla koristeltuja sellaisia. Oli ehkä ihmetellyt edellisessä elämässään muuatta synttärilahjaksi saamaansa, jo toista vuotta yhteen menoon kukkivaa kaktusta, johon olikin pistelty tekokukkia.

Taloyhtiössämme on ilmainen pyykkitupa ja hyvin hoidettu kierrätyspiste. Varasin ensimmäisen kolmen tunnin pyykkivuoron ensi viikon tiistaille ja järjestin roskien lajittelupisteen käytöltään mahdollisimman helpoksi - myös miesväelle - tiskipöydän alakaappiin. Ei tarvitse enää kuin organisoida niitten siirtäminen ulos asunnosta. Edellisessä osoitteessa meillä oli pahvin- ja paperinkeräys. Litistämättömät, pahviset 24-packit täyttivät sekajätesäiliön aina viikonlopun jälkeen.

Kuudennen kerroksen parveke on pikkiriikkinen ja lattia on hieman kalteva veden pois valumisen helpottamiseksi, koska katto puuttuu, siis parvekkeesta. Kaide on 50-luvun talolle tyypilliseen tapaan matala ja siitä näkee läpi. Ensimmäinen huolen aihe minulle on miten saada kesäkukat mahtumaan parvekkeelle ja 184-senttiselle Miekkoselle, miten olla horjahtamatta kaiteen yli. Horjahtamisen voi näköjään välttää kyyköttämällä tiiviisti seinän vieressä. Muuttaessamme parvekkeella oli noin metri lunta. Kannoin sitä lasten ammeella kylpyhuoneen lattialle sulamaan, koska sitä ei voinut pudottaa alaskaan...Alaskaan :). Lumen alta löytyi UPO:n valurautainen kuusenjalka, kaksi koiran pureskelemaa jääkiekkoa, joista toinen oli punainen ja matto. Jäätynyt matto piti "piikata" irti lattiasta, samalla lattiasta lähti maali.

Tämä kuva on otettu parvekkeelta ja jääpuikot ovat yli metrin mittaisia.

Leveille, kivisille ikkunalaudoille on kiva kerätä värikästä lasia ja viherkasveja sekä kynttiläasetelmia. Kymmenen pistettä Miekkoselle, että piti suunsa kiinni, kun toin mökiltä ruskean, 50-litran AIV-pullon ensimmäisten muuttolaatikoiden mukana asuntoon. Se ei tosin mahdu ikkunalaudalle, mutta on muuten hauskannäköinen ja sen pintaan mahtuu paljon pölyä.



Kadonneen vyötärön metsästys on alkanut lupaavasti. Olutta vain pitsan kanssa ja yksi pieni saunan jälkeen. Paljon salaattia ja vihanneksia, pienemmät ruoka-annokset, vähemmänn leipää ja perunaa. Runsas aamupala ja normaali lounas, illalla marjakiisseliä, hedelmiä ja ehkä näkkäriä. Leivän päälle kokolihaleikkelettä ja/tai tomaattia sekä basilikaa, johon on tullut jo himo. Työmatkat kävellen, myös ylös kuudenteen kerrokseen ja hyötyliikuntaa viikonloppuisin, kuten esimerkiksi lumen luontia. Vatsalaukun pienenmisen on huomannut selvästi, eli sinne ei mahdu enää huge-isoja lautasellisia ruokaa ja entinen vaalea leipä paksulla juustolla ja makkarasiivulla tarttuu kitalakeen. Niin ne tavat vain muuttuvat ja tarina on tosi ja kertoja elää. Näin on lähtenyt reilut viisi kiloa ja nälästä en ole nähnyt vilaustakaan. Olen ehkä jo tavoitteessani, nyt vain tarvitsee pysyä siinä. Reilut 57 kiloa minun pituiselleni ja ikäiselleni ihmiselle lienee ihan jees, kun pittuuttakin on vain 158 cm käsi pystyssä, hattu päässä ja kengät jalassa, pysyypähän rypyt sileämpinä...

Ensi viikonloppu hurahtaa matkoilla ja seuraavakin, joten mökki saa nököttää kinosten keskellä ihan yksikseen. Aurinkoisia kevätpäiviä ja pajunkissoja odotellessa rauhallista viikonloppua kaikille.

Se suuri lumipyry

Kansakoulun toisella luokalla sain kiltteyspalkinnoksi kirjan "Se suuri lumipyry". Se olikin ensimmäinen ja viimeinen kiltteyspalkinto meikäläiselle. Kirja kertoi lumipyrystä, joka katkaisi monelta kotimatkan ja heidän täytyi majoittautua väliaikaisesti yöksi erään perheen luokse pieneen taloon odottelemaan tuiskun laantumista. Eipä ole kaukana tänä talvenakaan moinen.
Muuttohässäkän jälkeen ja pitkästä aikaa vietettiin viikonloppu mökillä. Vesijohto oli jäätynyt taas, sulattaminen kesti kolme tuntia ja kinokset ylsivät puoliväliin mökin ikkunoita. Ilma oli sen verran lauha, jotta mökissä oli lämmintä 15 astetta mentäessä. Takka lämmitti nopeasti tuvan ja kamarin ja illalla mittari näytti jo 25 astetta. Lauantaipäivä meni varaston siivoamisessa ja pyykin pesussa. Oli ihana kuivata pyykkiä ulkona. Nopea kierros kirpparilla - raidallinen räsymatto 5 euroa, Arabian soikea paistivati 1 euro ja vielä ehjä, aina siihen saakka kun astuin kotona hissistä ulos. Samassa rytäkässä meni pari keraamista kynttilänjalkaa.

Lumen paino varaston katolla oli vääntänyt rakenteita sen verran, että joku ilmanottoputki oli irronnut seinästä ja kaakelit irvistelivät. Miekkonen kiipesi katolle ja pelasti tilanteen. Mökin katolta sen sijaan irtosivat tikkaat ja lumilapio katosi kinokseen, hyvä ettei Miekkonen perässä. Huusin, että jos tiput yritä tulla edes jalat edellä. Ote oli isännällä kattopellin reunasta sen verran tiukka ja kieli keskellä suuta mutta ilmeestä näki, että olipa taas huono vitsi.

Tässäpä on lunta satanut vaakaan sekä päin mäntyä.

Ja tästä se alkaa...

Ei enää ikinä

Aina sama juttu: "en enää ikinä muuta" ja taas muutin.
Muutto on ohi ja hissi toimii, paitsi että päivää ennen muuttoa oli ollut jumissa. Kaikki muut huonekalut, paitsi sohva, peilipiironki, kiikkutuoli ja nojatuoli sopivat hissiin eivätkä painaneet yli 240 kg kerrallaan.
Sen lisäksi, että siivosin KAIKKI nurkat hammasharjalla, halusin pestä myös ikkunat sisältä ja ulkoa ennen muuttoa. Heti ensimmäisen ikkunan kohdalla huomasin, että ajankohta oli huono, nimittäin helmikuu ja 20 astetta pakkasta eikä tippaakaan Lasolia. Pesuvesi jäätyi ikkunaan ja Miekkonen raaputti sen jääraapalla pois - eikä edes sanonut, että HULLU! Sitten pesin ikkunat pelkästään sisäpuolelta ja imuroin viime- vai olisiko toissakesän kärpäset pois ikkunan väleistä, yäk!

Olen jotenkin hurahtanut silkkikukkiin; neilikkakimppu näyttää niiiiin aidolta. Työkaverilta sain ison ihanan limoviikunan, joka on tällä hetkellä tosin elvytyksessä mutta löysi olohuoneesta paikkansa kuin nappi silmästä. Kuvia tulee myöhemmin.
Luurankona tämä varjostin sopii keittiöön paremmin kuin beigeen mekkoon ja hapsuihin pukeutuneena.

Ja tarpeellista tavaraa tuunattuna ja hieman uutta rekvisiittaa kuten kukat, kynttilä ja rautalangasta punottu lehtikori, joka näkyy huonosti.


Muuten, pilkulliset astiat ensimmäisessä kuvassa saattavat olla esimakua hurahtamisesta johonkin iiiiiihanaaaaan, nimittäin TILDAILUUN...siis saattavat.