Satoa ja sateista

Sade ropisi viistosti mökin ikkunaan kun hörpin päiväkahveeta ja lueskelin paikallista päivälehteä ja sen seuranhaku-palstaa. Vertailin huvikseni miesten ja naisten ilmoituksia. Monet miesten ilmoituksista alkoivat "Hei sinä vaalea, rehevä..." tai "Täällä sporttinen, komea, salaista seuraa hakeva..." tai "Olethan lapseton, estoton...". Naisten ilmoitukset sensijaan "Etsin rehellistä, ulkoilusta pitävää..." tai "Oletko sinä se oikea, kunnollinen, koti-illoista pitävä...". Nämä ilmoittelijat eivät ainakaan taida kohdata toisiaan. Sitten pisti silmään paras Nainen etsii miestä-palstalta: "Nainen etsii kahta miestä, muuttoavuksi."

Sateen tauotessa piti pelastaa mitä enää pelastettavissa oli, eli häätää vattumadot taloistaan ja jättää rastaat herkuitta. Näemmä matosilla oli tänä kesänä asunnoissaan enemmän neliöitä kuin koskaan (eikä naapurin isäntä ollut ehtinyt ensin) ja mehu-maija sai porista tuntitolkulla.

Säilönnästä syntyy sotkua. Siinä siivoillessa ja ruvetessani järjestämään kattilakaappia löysin kadoksissa olleet kauhat ja kapustat. Siinä somasti paistinpannussa kaapissa kaikki tyyni ja päällimmäisenä pienet nahkatossut - johtolanka. Luulenpa tietäväni myös miksi Mikki-hiili ei viettänytkään viikonloppua kaapin hyllyllä, vaan oli viettänyt ilmeisen kostean viikonlopun parvekkeella.

Murheellisten laulujen maa

Viime viikolla selasin satunnaisia blogeja. Moni blogeista käsitteli avioeroa tai muita ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, ylipainoa tai bulimiaa tai jotakin muuta sairautta kuin myös köyhyyttä.
Perjantaina satoi kaatamalla kun menin mökille. Räpsin valokuvia ja jotenkin minulle tuli mielleyhtymiä sateen pieksämien kasvien ja ihmiselon välille. Tässä muutama otos.

Nöyryys vai nöyryytys

Vain yksi suunta

Pää pystyyn

Yritetään yritetään

Tukea voi saada


Suojassa


Ja valoa yössä
(kuvassa on omatekoinen rautalankahäksötin joka ei mitenkään liity kasveihin ja joka toimittaa tuikkutelineen virkaa)

Pidä autostasi huolta

Kuva on harrasteautotapahtuman ihanimmasta auto-asuntovaunuyhdistelmästä ikinä.

Auto pitää pestä säännöllisin väliajoin. Joskus autopesulassa ei kaikki mene nappiin. Pesukone voi esimerkiksi vaahdottaa auton ja sen jälkeen jäädä jumiin...kunnes vaahto tuulilasissa häipyy sen verran että näät nosto-oveen teipatun puhelinnumeron, johon voit soittaa hädän hetkellä.

Autonpesukone voi myös pestä ilman vettä. Tosin tulos ei ole ensiluokkainen mutta minkäs teet. Istut ohjelman loppuun ja toivot että pesupoletin voi uusia.

Joskus voi käydä niin, että parkeeraat auton hieman vinoon. Pesukoneen "jokinharjaosa" ottaa sivupeiliin kiinni ja jumittuu siihen. Et voi taaskaan muuta kuin soittaa "pesuhuoneen" seinän taakse että: "Markka täältä pesukoneesta hei, EN PÄÄSE ULOS AUTOSTA!"

Yleensä kuitenkin pesuun jonottaessasi ehdit kuunnella sen ainoa auton cd-boxiin jääneen cd:n pariin kertaan, käydä kahvilla, lukea iltapäivälehden ja syödä jäätelötuutin. Sittenkin juuri se viimeinen edelläsi oleva haluaa esipestä autonsa ensin painepesurilla, raaputtaa tuulilasiin liiskaantuneet hyönteiset liuotinaineen ja karhunkielen kanssa irti. Huoh!

Minusta auton tankkaaminen, pesettäminen ja katsastuttaminen ovat äärimmäisen epämiellyttäviä autoiluun liittyviä asioita, jos ei oteta huomioon sitä että auto voi myös päättää olla käynnistymättä ja joudut tilaamaan hinaajapalvelun...kolmannen kerran kuukauden aikana.

Hauki on kala

Kalastaminen on kivaa. Tänä kesänä on tähän mennessä tullut käytyä tasan yhden kerran kalassa - saalis kaksi kuhaa, uistelemalla. Kalareissujen vähyyten on vaikuttanut huomattavasi se, että vene varastettiin viime kesänä. Jos joku tekee havainnon vihreästä, vanhasta lasikuituveneestä, jossa on räikeänsiniset airot ja joka on halki toisen hankaimen kohdalta, se on luultavimmin minun. Voroilla ei näköjään nykyään ole kovin korkeat vaatimukset.
Lapsena kierrettiin mutapohjalampea tuntitolkulla ja saatiin mato-ongella kymmenittäin isoja punasilmäsärkiä. Ne ei kelvanneet muille kuin naapurin kissalle.
Kesäyönä muutamana jokunen vuosi takaperin olin yksin kalassa. Kello huiteli jo reippaasti yli puolen yön kun suuntasin veneen keulan kohti laituria ilman sintin sinttiä. Sitten heitin uistimen vielä kerran matalaan rantaveteen kun nappasi. Vapa katkesi siinä rytäkässä mutta siima ei. Siimasta vetämällä vonkale lipui lopulta veneen viereen ja ei kun haavia etsimään. Haavi oli vaan lötköttänyt uistinkokoelmani päällä veneen pohjalla ja samalla kun hauki nousi ylös puolenkymmentä uistinta meni alas. Niin että jos laskee menetettyjen uistinten hinnan ja kalan kilohinnan jää reippaasti häviölle...mutta vapa meni onneksi takuuseen.

Jos metsään haluat mennä nyt

...niin takuulla yllätyt

"Kaks mummoo meni marjaan mutta toinen ei mahtunutkaan" mutta tämäpä meni sieneen. Kesä kääntyy pikkuhiljaa syksypuolelle. Kanttarellit alkavat puskea maan pinnalle ja mustikat sinistyvät. Omenat punastuvat.

Sokeriherneet ovat niiiiin makeita.

Jos mikään muu ei kasvaisi, niin "paukkupalsamit" kyllä.

Ilmassa on jo syksyn merkkejä, vaikka yhtään hellepäivääkään ei täällä päin Suomea ole vielä tänä kesänä ollut.
Pikkuinen siililapsi on kotiutunut mökin pihaan ja tekokäärme ei näy pelottavan rastaita viinimarjapensaiden kimpusta. Seuraava projekti onkin variksenpelättminen rakentaminen. Josko sekään tehoaa, sillä ne ryökäleet eivät viitsi edes nousta siivilleen kun meikäläinen mesoo pihassa.

Kun kirppu puree sinua...

...muista silloin minua! Tänä aamuna valokuvasin tämän viikon tai kesän kirpputorilöytöjä blogia varten. Päivällä työpöydälläni näppäimistön vieressä kökötti pieni vihreä ötökkä, joka teki mahtavan hypyn - tuntemattomaan - heti kun lähestyin sitä pahat mielessä. Ristin sen metsäkirpuksi, ihan vaan värinsä takia.

Tämä "kirpunvärinen" batiikkivärjätty asu löytyi mummutettavalle. Hengarissa lukee Batistini. Batistinilla ei ole mitään tekemistä batiikin kanssa...vai lieneekö ?

Hauska peltinen mainostaulu löytyi mökkipitäjästä pienestä antiikkipuodista, ja näistä laseista voisi juoda vaikka Mesikko-mehua.


Molemmat patsaat ovat kirpputorilöytöjä, pienempi tämän viikon ostos. Nektariini on rekvisiittaa ja ostettu K-kaupasta.

Vaikka kirpputoreilta saa edullisesti myös huone- sekä puutarhakasveja, tämän amazonliljan mukulat on pelastettu naapurin varaston takaa tunkiolta vuosia sitten. Joka vuosi se palkitsee valkoisilla kukilla, jotka tuoksuvat illan hämärtyessä huumaavasti. Pitää näköjään mökkielämästä ja huonosta hoidosta.

Eläimellistä

Iltapäivälehdessä kerrottiin amerikkalaisesta jalkahoitolasta, jossa kalat hoitavat jalkaraspin virkaa. Kuvassa naiset istuivat tuolilla jalat akvaariossa ja pienet kalat nyppivät kantapäistä ja varpaiden välistä ravinnokseen kuollutta solukkoa. Kalat eivät näyttäneet piraijoilta.
Ennen kysyttiin etanalta "etana, etana, näytä sarves onko huomenna pouta" nyt kysytään sammakolta kerralla koko kesän säätä. "Sammakkomies" kertoi eräässä haastattelussa että jos sammakko on hidasliikkeinen, on tiedossa kylmää. Uskon!
Etanoihinkin on uskominen, se etanayhdyskunta, jonka löysin mökiltä lautapinon alta ei esitellyt sarviaan, ja taas sataa.



Apila on valloittanut pihamaan ja kimalaiset pörräävät innoissaan. Ajelessani ruohikkoa muuan raitapaita tuli vahingossa yliajetuksi. Mietin mahtoiko siltä haljeta korvat siinä rytäkässä ja sitten mietin onko sillä korvia laisinkaan.



Kerran lämpimänä, hämärtyvänä elokuun iltana istuin seinänvierustalla ja katselin lepakoiden lentoesityksiä taivasta vasten. Kun lähdin kävelylle lepakko kiersi pääni ympärillä kuin satelliitti. Tarkisti varmaan onko tapulissa tyhjää.