Tahatonta terrorismia

Väliaikaraportti luonnon helmasta.

Mökin pihapiirissä tallustelee Siilosen lisäksi kaksi muuta piikikästä ystäväämme, Toope ja Snadi. Kaksi niistä tutustui tiiligrillimme sisäosiin herkkupalojen toivossa, siispä ristin grillimme "siiligrilliksi" ja oletettavasti Toope käveli säälimättä kaikkien kolmen kukkapenkkini läpi sekä kaksi kertaa hernemaan poikki - jouduin näyttämään sille tietä kintaalla. Lisäksi Siilonen ja Toope ottavat joka ilta mittaa toisistaan portaidemme pielessä ja Snadi haluaa yöpyä kaasugrillin suojahupun alla lautalaatikossa.

Päätän raporttini piikkipallojen risteysasemalta tähän.
(kuva on Gotlands Natur:n kotisivulta)

Laiskotellen

Aamukammassani ei ole enää yhtään piikkiä, mikä tarkoittaa sitä, että kesäloma alkaa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Juhannus kun lähestyy, töissä alkaa tökkiä,
siispä tämä mummo kääntää nokan kohti mökkiä.

Mökissä ei kaapelia eikä laajaa kaistaa,
auringossa kellottelen, siellä se nääs paistaa.

Jos ei vähään aikaan kuulu tästä riimikokista,
kohta kuulumiset saatte lukea taas blogista.

Päivänsäkeitä

Tämä runo on omistettu ensimmäiselle ja toistaiseksi ainoalle lapsenlapselleni, Elinalle 1,5 vee, joka myös on tehnyt tieteellistä tutkimusta tahollaan, mm. siitä miten kauan väri pysyy varpaissa, jos raidoittaa ne kuivamustekynällä tai voiko talvisaappaan vetää vessanpöntöstä alas.

Elina on pieni tyttö mummon silmäterä,
pyörii niin kuin rupeli tahi lankakerä.

Mummon pihamaalla aina aurinko paistaa,
siellä voisit leikkiä ja jäätelöä maistaa.

Metsiköstä poimittaisiin ahomansikoita,
kasvimaalta makoisia uutisperunoita.

Piiloon voisit mennä raparperin lehden alle,
salaisuudet kuiskuttaa ukkoetanalle.

Pihakeinu pienen tytön uneen keinuttaisi,
pikkulintu kehtolaulun kauniin laulaa saisi.

***

Mummo elämääsi toivoo tasaisia teitä,
pitkospuita suoria ja paljon enkeleitä.

Tieteellistä tutkimusta ja tekniikan ihme

Viikonlopun sääennustetta odottaa aina innolla. Joskus luvataan länteen lämmintä ja itään ei niinkään. Mökkimatka suuntautuu aina 40 km länteen, joten ajellessani sinne viime perjantaina mietin, että idän ja lännen raja on varmaan jossain siinä 20 kilometrin kohdalla. Aurinko paistoi ja niillä paikkeilla alkoi tulla jo suorastaan kuuma, joten puhallin piti kääntää päälle - eli toisinsanoen lämmityslaite pois päältä.

Lauantaiaamuna heräsin siihen että käki kukkui, vaikka minulla ei ole käkikelloa. Se kukkui lähipuussa kuusi kertaa ja ajattelin että se on vieläkin käkien talviajassa, sillä kello oli jo kahdeksan. Illalla grillatessa tein kokeen väheneekö sääsket jos tappaa kaikki mitkä istahtavat jalalle ja syökö siili raakaa kananmunaa. Kun olin päässyt sääskilaskuissa 30:een eikä ne olleet vähentyneet lainkaan, lopetin laskemisen ja herra Siilonen nyrpisti nenäänsä illalliselle.

Meille hankittiin raivaussaha, joka sopii puiden kaatamisesta aina ruohotrimmaukseen. Päätin kokeilla jälkimmäistä. Koe osoitti, että siimapää puree hienosti styroxiin, levittää sen sekunnissa noin kuuden neliön alueelle ja että siitä lähtee karmaiseva ääni, jos se osuu peltipurkkiin. Ihan kiva että myös ison kimpun leikkokukkia suoraan kukkapenkistä saa kädenkäänteessä.

Farkkumuotia

70-luvun farkut olivat aina siniset ja kangas kovaa. Lisäksi niitten piti olla niin tiukat, että jalkaan vetäminen oli epämiellyttävää ellei suorastaan mahdotonta. Kesällä jameksia hangattiin laiturilla juuriharjalla ja mäntysuovalla, jotta saatiin ne vaaleammiksi ja pehmeämmiksi. Farmareita pidettiin kesät talvet niin kauan, että lopulta päivä paistoi niistä läpi ja kun ne hajosivat polvien kohdalta niistä sai tehtyä vielä mukavat shortsit.

Luokkakaveri päätti vaalentaa tuliterät farkkunsa kertaheitolla, Kloritella. Muuten hyvä idea mutta pesusoikosta nostettaessa ne olivat vähintään kahdeksassa osassa, sillä ompelulanka ei ollut kestänyt moista liuotinta. Nyt kaupoista saa ostaa kuluneita ja repaleita farkkuja valmiina.

Miekkonen osti uudet farkut. Entisiä oli vaatehuoneen hylly pullollaan, mutta ne olivat niinsanottuja "rönttähousuja" eikä niitä saanut heittää pois. Uudet housut eivät ehtineet ilahduttaa omistajaansa yhtään päivää kun ne katosivat salaperäisesti. Käännettiin komerot ylösalaisin, tutkittiin varastot ja autot, etsittiin sänkyjen alta ja laukuista, tuloksetta. Eräänä lämpimänä kesäiltana heitettiin tikkaa takapihalla. Miekkonen katseli kun irrottelin tikkoja taulusta ja kiinnitti huomiota uusiin shortseihini. Luulin, että olin leikannut lahkeet yksistä hänen vanhoista farkuistaan.

Ihmeellistä

Maanantait ovat minusta tylsiä päiviä jolloin ei yleensä tapahdu mitään ihmeellistä josko ei kovin ihmeellistä yleensä tapahdu viikon muinakaan päivinä. Autoillessa maanantaisin kaupungin keskustassa ei useinkaan törmää kovin moneen epätavalliseen asiaan samana päivänä kuten minä viime maanantaina, nimittäin hevoseen, katujunaan ja polkupyöräilijään. Polkupyöräilijässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä mutta pyörässä oli - ainoastaan yksi rengas ja satula. Enkä onneksi törmännyt sanan varsinaisessa merkityksessä vaan päinvastoin, väistin ja töllistelin.
Muutama viikko sitten ajelin autolla kauniissa maalaismaisemassa kun rankkasade yllätti. Kun sade hellitti olin kuin Liisa ihmemaassa. Kaksi täydellistä sateenkaarta piirtyi tummanpuhuvaa taivasta vasten, samalla kun näytti että sateenkaaren tinen pää alkoi toiselta puolelta tietä ojasta ja päätyi toiselle puolelle. Lopulta ajoin kaaren alta ja se hävisi.
"Unidentified flying object" on UFO ja sen näkeminen vetää pienen ihmisen hiljaiseksi. Jouluaaton aattona noin viisi vuotta sitten autoilimme Miekkosen kanssa mummolaan. Talvi-illan hämärässä, tähtien tuikkiessa ja puiden mustien siluettien piirtyessä taivasta vasten se ilmestyi. Tien suuntaisesti äänettömästi kiitäen ja valaisten puiden latvat kirkas pyöreä valo"ilmiö" ohitti meidät ja hävisi muutamassa sekunnissa horisonttiin. Katsottiin Miekkosen kanssa toisiamme ja taivasta, eikä puhuttu mitään.
Tähtitieteellisestä yhdistyksesta URSA ry:stä kerrottiin, että kyseisen ilmiön havainneista me olimme ainoat, jotka sanoimme valopallon lentäneen maanpinnan suuntaisesti eikä pudonneen taivaalta alas maata kohti. Mystistä.

No haloo

Taannoin minulla oli uusi tietokone mutta etana-liittymä. Soitin palveluntarjoajalle vaihtaakseni liittymän nopeampaan. Kun olin odottanut puhelimessa ikuisuuden, sain ihmisen langanpäähän. Olin jo niin kypsä kuunneltuani luurista Beatlesin koko tuotannon, varsinkin kappale "Yesterday" jäi mieleen ja sanat "all my troubles seemed so far away", että sanoinkin irti koko liittymän. Beatlesillä ei ollut mitään osuutta asiaan.
Surffailin työkoneella netissä, kun silmiin pisti mainos todella edullisesta laajakaistasta, neljä kuukautta puoleen hintaan, nopeus hyvä ja avaus ja modeemi ilmainen, siispä tilasin sen ja hankin käytetyn tietokoneen. Liittymä avattiin mutta modeemia ei kuulunut ei näkynyt. Kahden puhelun ja viikon odottelun jälkeen tuli modeemi - ja seuraavanan päivänä toinen sekä kuukauden päästä lasku, joka oli aivan jotain muuta kuin tarjouksenmukainen. Soitin laskutukseen, josta luvattiin korjata asia, ei korjaantunut. Otin tilausvahvistuksen käteeni, varasin runsaasti aikaa ja sohvannurkan ja näppäilin asiakaspalvelun numeron: "Odotusaikanne on noin 30 minuuttia". Kuuntelin Zen Cafeta 50 minuuttia, kunnes joku vastasi. Keskustelu eteni tähän tapaan:

- Hei, olen Markka ja odotusaikanne on 30 minuutin sijaan 50 minuuttia enkä pidä ollenkaan Zen Cafesta, en kuitenkaan soittanut sen takia vaan siksi että toimituksenne ei ole tilaukseni mukainen!

- Pahoittelemme sattunutta erehdystä mutta edullisin hinta koskee ainoastaan pääkaupunkiseudulla asuvia. Puolenhinnan tarjous koskee taas vain määräaikaisen tilauksen tekijöitä ja tällä hetkellä määräaikaisia tilauksia ei voi tehdä.

- Minulla on lähettämänne tilausvahvistus kädessäni ja tässä seisoo näin....

- Hyvä on, jos siinä lukee niin, hyvitämme puolet hinnasta seuraavassa laskussa ja kolme sitä seuraavaa laskua ovat myös tilausvahvistuksen mukaisia.

- Kiitos ja kuulemiin! (teki mieli sanoa "hyvästi")

Seuraavassa laskussa oli hyvitys ja sitä seuraavassa laskussa, mutta kolmas oli taas täydellä hinnalla. En enää jaksanut soittaa.

Eilen sain kaksi puhelua peräkkäin, joissa sama palveluntarjoaja halusi nostaa liittymäni nopeutta. Sanoin että nykyinen tietokoneeni käy höyryllä ja jos jaksan odottaa että se käynnistyy niin jaksan myös odottaa että se löytää tarvitsemani sivut internetistä.

Hyötyliikuntaa ja hellelukemia

Työpäivän jälkeen oli mukava istahtaa parvekkeelle auringonpaisteeseen lueskelemaan -ja seuraamaan naapureiden puuhastelua, vaikkakaan jälkimmäistä ei tarkoituksella. Viistossa alavasemmalla istui mies paidatta silmät kiinni kuunnellen radiota ja ottaen aurinkoa sekä kaljaa.
Pari mopopoikaa testasi miten menopeli otti kierroksia ja lopulta kun he lähtivät peräkanaa kaupunkia kohti kurvasi kaksi pikkutyttöä pyörillään parvekkeen alle: "Äiti tuu partsille, äitiii...ÄITIIIIII." "No mitä nyt?" "MENNÄÄN FILMTOWNIIN !" "Mikä se on?" "No Filmtowni!" "Niin niin mutta mikä se Filmtowni on?" "NO KARKKIKAUPPA!"
Pojat potkivat palloa puistossa ( <- kuulostaa ihan aapisen P-osastolta) ja pallo lensi naapuritalon alimman kerroksen parvekkeen kaiteeseen. Parvekkeen kaiteen omistava mieshenkilö huusi pojille ankaria varoituksia, käyttäen myös runsaasti P-alkuisia sanoja, joita taas ei voi laittaa aapiseen.
Kolmen tunnin kuluttua mies viistosti alavasemmalla istui edelleen parvekkeella ja otti aurinkoa, mutta eri tuolissa mistä tiesin että hän ei ollut menehtynyt auringonpistokseen ja senhän jo tiesin että nestehukkaan hän ei ainakaan olisi menehtynyt. Radiosta kuului Anna Eriksonin "..en halua tietää...kuka saa sut nyt."

***

Istuin mökin portailla ja jostain kuului ruohonleikkurin säksätystä. Käki kukkui melko lähellä kuin viimeistä päivää kukkuu-kukkuu-kuklukluk-kuu ja tiaisen pöntöstä kuului piipitystä. Kuuntelin myös sääskien ininää, mikä on luonnonäänistä pistävin, sekä sahan sihkutusta. Meillä oli nimittäin viikonlopuksi kaksi projektia, mökin portaiden teko ja saunan pesu, minun oli tuo jälkimmäinen. Kärräsin myös vanhojen portaiden purkutähteitä liiteriin ja mietin että kun nämä on poltettu niin tuhkat saakin sitten viedä suoraan metallinkeräykseen.


Pesin saunan katosta lattiaan. Projekti ei ollutkaan ihan pieni, kuten ei saunakaan. Jossain vaiheessa ihmettelin ääneen ja manailin jotakin lauteiden rakenteista, johon Miekkonen kommentoi: "Ne on niitä juttuja, joita nainen ei ymmärrä." Arvata saattaa millä sanoilla vastasin, kun hän hetken päästä tuli kysymään minulta jotain portaiden rakentamiseen liittyvää.

Lohikäärme

Korkealla vuorella oli linna kuninkaan,
jota lohikäärme vartioi vallihaudassaan.

Ja lohikäärmeellä tuolla oli päätä seitsemän
ja jokaisesta suusta nähtiin tulta iskevän.

Ei ilman kuninkaan lupaa se sisään päästänyt
eikä kukaan huomaamatta ulos lähtenyt.

Laavaa tulivuoresta se mielellänsä söi
ja kaikki seitsemän suuta sen aina kipinöi.

Kerran linnan muurille mies nuori ratsasti,
liekö ollut prinssi vai uljas ritari.

Hänellä oli mielessään kaunis prinsessa,
jota hän paljon rakasti ja tahtoi kosia.

Vuoren rinnettä noustessaan hän oivan keinon keksi,
kuinka suuri lohikäärme saatiin hiljaiseksi.

Seitsemän laavaämpäriä täytettiinkin vedellä
ja seitsemän rotevaa miestä kantoivat niitä edellä.

Vallihaudan reunamalle ämpärit kannettiin
ja kaikkien päiden niistä juoda annettiin.

Eikä enää tulta syössyt lohikäärmeen suista,
vain höyry nousi kielistä ja leveistä leukaluista.

Siitä lähtien peto muistutti enemmän lauhkeaa lammasta,
eipä enää kolottanut kurkkua eikä hammasta.

Ja seuraavana päivänä jo häitä tanssittiin -
arvannetko ketkä silloin menivät naimisiin.

Kansikuvia

Hauska haaste Tiikerin päiväuni-blogista.

Valitsin lastenkirjoja, kansikuvitukset ovat suorastaan satumaisia.

AA-PI-SE-NI

"Navigare necesse est, vivere non est necesse"

Otsikko vapaasti suomennettuna: "purjehtiminen on välttämätöntä, elämä ei niinkään". Muinoin navigointia helpotti suunnattomasti sekstantti, jonka avulla saatiin tietoon oma sijainti esimerkiksi merellä suhteessa johonkin taivaankappaleeseen. Erään kerran olisin tarvinnut moista tai vastaavaa kapistusta - sienimetsässä.
Nyt minulla on navigaattori. Aion suunnistaa kesälomamatkalla Tampereen ohi joutumatta Nokialle sekä mennessä että tullessa. Moinen laite ei kuitenkaan, ja ymmärrän kyllä hyvin miksi, pysty ottamaan huomioon tietöistä johtuvia normaalista poikkeavia liikennejärjestelyjä, joita kyseisellä tieosuudella on ollut kohtalaisen paljon ja jo kohtalaisen kauan.
Kerran piti suunnistaa Porista Itä-Suomeen ja niinpä heitinkin Merikarvialla mutkan, tulipahan sekin nähtyä. Mutta ei siinä vielä kaikki, kun lähdin Merikarvialta kartan mukaan oikotietä kohti valtaväyliä, jouduin ajamaan 16 kilometriä traktorin perässä kävelyvauhtia. Traktorin peräkärryssä oli talon korkuinen kuorma koivuhalkoja uhkaavasti kallellaan vasemmalle eikä ajajalla ollut kiirettä mihinkään mutta ei myöskään aikaa pysähtyä päästämään minua ohitse. Saattoihan olla että jos minä en nähnyt mitään eteenpäin ei hänkään nähnyt taaksepäin. Maisemat sillä tieosuudella tulivat tutuiksi.
Testasin uutta vempaita viikonloppuna suunnistaessani mökille. Matkalla päätin ajaakin ensin maalikylään hankkimaan mökkimuonaa. Vempain tulkitsi välittömästi, että nythän sitä ollaan taas jo hieman eksyksissä ja niinpä se sillä kolmen kilometrin matkalla etsi minulle kuusi uutta reittiä kaupungista mökille (mistä en aiokaan kertoa Miekkoselle).

Ja muuten, jos googlettaa sanan sekstantti x:llä, voi joutua hieman epämääräisille sivustoille, näemmä.