Kansakoulun toisella luokalla sain kiltteyspalkinnoksi kirjan "Se suuri lumipyry". Se olikin ensimmäinen ja viimeinen kiltteyspalkinto meikäläiselle. Kirja kertoi lumipyrystä, joka katkaisi monelta kotimatkan ja heidän täytyi majoittautua väliaikaisesti yöksi erään perheen luokse pieneen taloon odottelemaan tuiskun laantumista. Eipä ole kaukana tänä talvenakaan moinen.
Muuttohässäkän jälkeen ja pitkästä aikaa vietettiin viikonloppu mökillä. Vesijohto oli jäätynyt taas, sulattaminen kesti kolme tuntia ja kinokset ylsivät puoliväliin mökin ikkunoita. Ilma oli sen verran lauha, jotta mökissä oli lämmintä 15 astetta mentäessä. Takka lämmitti nopeasti tuvan ja kamarin ja illalla mittari näytti jo 25 astetta. Lauantaipäivä meni varaston siivoamisessa ja pyykin pesussa. Oli ihana kuivata pyykkiä ulkona. Nopea kierros kirpparilla - raidallinen räsymatto 5 euroa, Arabian soikea paistivati 1 euro ja vielä ehjä, aina siihen saakka kun astuin kotona hissistä ulos. Samassa rytäkässä meni pari keraamista kynttilänjalkaa.
Lumen paino varaston katolla oli vääntänyt rakenteita sen verran, että joku ilmanottoputki oli irronnut seinästä ja kaakelit irvistelivät. Miekkonen kiipesi katolle ja pelasti tilanteen. Mökin katolta sen sijaan irtosivat tikkaat ja lumilapio katosi kinokseen, hyvä ettei Miekkonen perässä. Huusin, että jos tiput yritä tulla edes jalat edellä. Ote oli isännällä kattopellin reunasta sen verran tiukka ja kieli keskellä suuta mutta ilmeestä näki, että olipa taas huono vitsi.
Tässäpä on lunta satanut vaakaan sekä päin mäntyä.
Ja tästä se alkaa...
2 kommenttia:
Se on myös eka "oikea" kirja, jonka olen lukenut.
Niin, ja edelleen tallessa. Se voi vielä muistuttaa pikku-ukkoa lumisesta syntymätalvesta.
Lähetä kommentti