Rajuilma kirvoitti vesisuonen ja runosuonen. En pidä kovinkaan paljon murrerunoista, paitsi Heli Laaksosen ja Kalle Väänäsen tuotannosta. Koska Pelle on savolainen, tuli tästä kuin tulikin murreruno.
****
Ukkonen jyrisi ja salamat väläkky, taevaanranta oli valakee.
Tuulessa roppa kallelleen kiänty ja tuntu, että piä tuas halakee.
Sitten kun oekeen pamahti ja tuuli, niin katos kylelleen rysähti,
siltä meni jalaka ja jokkaenen kuuli, kun taevaalla ukkonen jysähti.
Kyllä sitä Pelotinta ihteesä pelotti, mutta tolokkuna seiso se vartija.
Vettä tuli ku konsanaan Esterin päivänä, kastu palttoosta helema ja hartija.
Kyllä kun ihteesä oekeen uskoo, niinku tämä resupelle,
työkseen vartijoi vaekka marjapuskoo oli pilivinen päevä tae helle.
****
5 kommenttia:
Sepäs oli hauska runo :) Ei nyt onnistunut nimellä, joten tässä nimetön ja kuvaton Sesse :)
Kiitos Sesse, välillä kukkii runosuoni :)
Olipa mainio runo, nyt vasta sen hoksasin 8)
Hauska runo, kauniit pilvet :)
Reeta: ja savvoo!
Seijastiina: :D Eipä paista ihan pilvettömältä taivaalta aina...mutta melkein.
Lähetä kommentti