Aamulla paleli

Eilen soitin sähköyhtiölle kahdesta myrskyn mökkitien varteen kaatamasta puusta, jotka olivat venyttäneet sähkölinjan melkein maahan asti ja yhdestä kerrassaan tielle kaatuneesta puusta, jonka on juuri ja juuri saanut kierrettyä latvan puolelta melkein ojan kautta. Sähköyhtiöstä sanottiin, että he voivat hakea linjan päälle kaatuneet puut mutta tielle kaatunut ei kuulu heille. Soitin pelastuslaitokselle, josta sanottiin, että he eivät voi ottaa toimeksiantoa suoraan minulta, vaan piti soittaa hätänumeroon *huoh*...eikö ketään muuta kyläläistä moinen ole haitannut näihin kahteen viikkoon. 

Aamulla oli ulkona +14 astetta kello 6:30, kun tein töihin lähtöä. Ilmassa oli syksyn tuntua ja minua paleli tallustellessani aamupesulle saunalle. Illalla olin pessyt hiukset ja rullannut ne tarrapapiljoteille ja tarttunut niistä kiinni sängyn päällä riippuvaan harsoverhoon - aamulla pedatessa (mikä sana) irrottelin viimeisiä paplareita sekä verhosta että hiuksista. Sitten ajaa hurautin 36 kilometriä töihin eikä puita ollut enää tiellä. Perillä sanoin huomenta  varastomiehille ja asentajille ja juttelin vähän aikaa niitä näitä kunnes huomasin, että trikoisesta hellemekostani oli hävinnyt teksti edestä ja sivusaumat muuttaneet mekon ulkopuolelle ... ja ei kun vessaan kääntämään mekkoa oikein päin. Joko miehet olivat kohteliaita tai "sokeita", veikkaan jälkimmäistä, koska eivät sanoneet mitään, vaikka kokonumerolappukin loisti niskassa.

Tänään ei mentykään mökille, koska huomenna on ystäväni hääjuhla. Postiluukusta oli tipahtanut seutuopiston opinto-ohjelma 2010-2011, varma syksyn merkki. Sitä selatessa alan aina miettiä mille kurssille lähtisin, harrastamaan kuvataidetta vai kirjallisuutta, vai lähtisikö tildailemaan, vai harrastaisiko ilman ohjausta pelkästään mökkeilyä läpi talven, pihan kuoputuksen, halkojen teon ja lumen luonnin merkeissä.

Nyt silittämään juhlamekkoa. Hyvää viikonloppua.