.

.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Farkkumuotia


70-luvun farkut olivat aina siniset ja kangas kovaa. Lisäksi niitten piti olla niin tiukat, että jalkaan vetäminen oli epämiellyttävää ellei suorastaan mahdotonta. Kesällä jameksia hangattiin laiturilla juuriharjalla ja mäntysuovalla, jotta saatiin ne vaaleammiksi ja pehmeämmiksi. Farmareita pidettiin kesät talvet niin kauan, että lopulta päivä paistoi niistä läpi ja kun ne hajosivat polvien kohdalta niistä sai tehtyä vielä mukavat shortsit.

Luokkakaveri päätti vaalentaa tuliterät farkkunsa kertaheitolla, Kloritella. Muuten hyvä idea mutta pesusoikosta nostettaessa ne olivat vähintään kahdeksassa osassa, sillä ompelulanka ei ollut kestänyt moista liuotinta. Nyt kaupoista saa ostaa kuluneita ja repaleita farkkuja valmiina.

Miekkonen osti uudet farkut. Entisiä oli vaatehuoneen hylly pullollaan, mutta ne olivat niinsanottuja "rönttähousuja" eikä niitä saanut heittää pois. Uudet housut eivät ehtineet ilahduttaa omistajaansa yhtään päivää kun ne katosivat salaperäisesti. Käännettiin komerot ylösalaisin, tutkittiin varastot ja autot, etsittiin sänkyjen alta ja laukuista, tuloksetta. Eräänä lämpimänä kesäiltana heitettiin tikkaa takapihalla. Miekkonen katseli kun irrottelin tikkoja taulusta ja kiinnitti huomiota uusiin shortseihini. Luulin, että olin leikannut lahkeet yksistä hänen vanhoista farkuistaan.

3 kommenttia:

Rosa Majalis kirjoitti...

Ihana Markka! Pitipä muuten vielä sanomani, että jos runokirjan saat kansiin ja kauppoihin (netti- tai ihan oikeisiin sellaisiin), niin ostan sen saman tien sukulaispojalle. Runosi ovat ihastuttavia!

Anonyymi kirjoitti...

mieheni osti hiljattain jamekset, niitä tehdään vieläkin :) tosin eivät ne ole sellaista "laatua" mitä aiemmin

- A

Markka kirjoitti...

Rosa: kiitos, harkitsen vakavasti :)
A: Eikä laatua muutenkaan, ainakaan ne kappaleet, jotka ostin pari vuotta sitten. Pehvasta hajosivat parissa kuukaudessa.