.

.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Päivänsäkeitä


Tämä runo on omistettu ensimmäiselle ja toistaiseksi ainoalle lapsenlapselleni, Elinalle 1,5 vee, joka myös on tehnyt tieteellistä tutkimusta tahollaan, mm. siitä miten kauan väri pysyy varpaissa, jos raidoittaa ne kuivamustekynällä tai voiko talvisaappaan vetää vessanpöntöstä alas.

Elina on pieni tyttö mummon silmäterä,
pyörii niin kuin rupeli tahi lankakerä.

Mummon pihamaalla aina aurinko paistaa,
siellä voisit leikkiä ja jäätelöä maistaa.

Metsiköstä poimittaisiin ahomansikoita,
kasvimaalta makoisia uutisperunoita.

Piiloon voisit mennä raparperin lehden alle,
salaisuudet kuiskuttaa ukkoetanalle.

Pihakeinu pienen tytön uneen keinuttaisi,
pikkulintu kehtolaulun kauniin laulaa saisi.

***

Mummo elämääsi toivoo tasaisia teitä,
pitkospuita suoria ja paljon enkeleitä.

6 kommenttia:

Rosa Majalis kirjoitti...

Ihana runo <3 Mutta mikä ihme on rupeli? Onko se vähän sama asia kuin ropelli?

Jenni kirjoitti...

Nyyh! Poraan täällä jo täpöllä.

Markka kirjoitti...

Rosa: Meidän murteella sanotaan ropellia rupeliksi :D , suomenkielen rikkautta...
Jenni: elä porroo

Jenni kirjoitti...

Kirjoita meidän kirjaston blogiin asiakkaan näkökulmasta. Vaikka kivoja tai epäkivoja kirjastomuistoja.

Markka kirjoitti...

Täytyypä ruveta muisteloitsemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mummu!

t. Eppu