.

.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Turhuuden markkinoilla



Olin nuori 70-luvulla ja jo 14 vee kun laitoin ensimmäisen kerran ripsiväriä ja luomiväriä. Luomiväri oli vaaleansinistä ja ripsiväri mustaa kakkumaskaraa. Ripsiharjaa kostutettiin syljellä ja väriä laitettiin reilusti. Velipoika meinasi kuolla nauruun kun näki minut. Lukioaikana pidettiin kaverin kanssa meikittömiä päiviä ja joka kerta joku tuli kysymään "ootsä itekny kun oot tuon näköinen". Siispä siihen kierteeseen jäätiin ja siitä tuli joka-aamuinen rutiini.
Yleensä kosmetiikkaa tulee ostettua tavaratalosta nopeasti ruokaostosten lomassa mutta eilen kävellessäni kaupungilla päätin hetken mielijohteesta poiketa alan liikkeeseen. Sain asiantuntevaa palvelua, hyviä vinkkejä ja kaksi ilmaisnäytettä. Näytteet eivät kuitenkaan lieneet oikeasti ilmaisia, sillä astuin puodista ulos 60 euroa köyhempänä ostettuani meikkivoiteen ja ripsivärin. Vilautin Miekkoselle ihania, hopeanvärisiä pakkauksia nopeasti ja sujautin ne takaisin käsilaukkuun tyytyväisenä hykerrellen. Käsilaukun olin juuri ostanut Seppälästä ja se maksoi 19,90. Käsilaukun hinnan kerroin Miekkoselle.

Ehostuksesta puheenollen ehostin myös tämän retro-tuolin, joka odotti minua eräänä aamuna roskakatoksessa viedessäni roskapussia. Katoksessa odottiva minua myös nahkasohva, televisio, kirjahylly, cd-teline, tv-pöytä sekä kolme muuta oranssia tuolia. Ne jäivät sinne odottamaan edelleen.



Lopuksi jotain luonnonkaunista tältä päivältä.



2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Sä oot alottanu meikkaamisen huomattavasti myöhemmässä vaiheessa kuin Eppu ;)

Ja muuten, ihanan rehellinen tilitys siitä, miten salailet Miekkoselta ostoksiasi!

- Anna

Markka kirjoitti...

Nää nykyajan nuoret :)
Miekkonen ei todennäköisesti lue blogiani.