Lemmikille voi olla yliherkkä, olipa se sitten kasvi- tai eläinkuntaa. Minä olen allerginen rotalle. Inhosin rottia siihen saakka kunnes eräästä tuli meidän lemmikki. Vaikka sitä sanottiin Haisuliksi, se ei haissut vaan oli siisti ja kaiken lisäksi viisas.
Eilen melkein yliherkistyin mökkinaapurin koirille, joita on kolme. Samojedi asustaa hyvin paljon ulkona. Kolme viikkoa sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä klo. 01.00 heräsin karvaturrin haukkuun. Tovin kuunneltuani meteliä heitin aamutakin hartioille ja tohvelit jalkaan ja menin pihalle. Suuntasin päättäväisesti naapurin kuusiaitaa kohti komentaakseni koiraa hiljenemään kun kuulin toisenkin äänen. Joku murisi ja sähisi vimmatusti koiralle. En uskaltanut mennä lähemmäksi, koska oli pimeää, enkä tiennyt oliko se toinen eläin, luultavasti supikoira, samalla puolella pensasaitaa kuin minä. Katselin ympärilleni ja kun kukaan muu naapuri ei näyttänyt heränneen meteliin otin maasta kiven ja heitin summanmutikassa ääntä kohti. Ensimmäinen ei tehonnut, mutta toinen meni varmaan jo melko lähelle kun meteli hiljeni. Kuulin tassuttelun ääntä pimeässä ja säntäsin mökkiin.
Toinen koirista on pystykorva, luonnostaan kova haukkumaan ja kolmas, uusin tulokas, joka näyttää saksanpaimenkoiran ja karhukoiran sekoitukselta, haukkui minut heti kun perjantaina astuin autosta ulos. Se haukkui minut myös aina kun astuin mökistä tai saunasta ulos ynnä kaikkia ohikulkijoita ja varsinkin sitä pientä poikaa, joka ajoi pyörällään hauvojen ohi noin tuhat kertaa.
Henkilökohtaiset kokemukseni lemmikeistä rajoittuvat kissaan ja koiraan, sekä marsuihin, akvaariokaloihin, rottiin, undulaatteihin, liskoon, kilpikonnaan, sauvasirkkoihin ja akaattikotiloon. Tätä nykyä vaalin ainoastaan niitä pieniä sinisiä kukkia.
Vielä pari kuvaa kissaystävistä, joista toinen on tyttären ja toinen härnää niitä naapurin koiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti