60-luvulla matkailu oli nykyaikaan verrattuna extremeä. Isä siivosi naapurilta lainatun auton viimeisen päälle ja sipaisi Mennen-partavettä molempiin etuoviin, jotta matka taittuisi miellyttävässä tuoksussa. Hellepäivänä paljas iho liimautui Austin Mailerin beigen värisiin tekonahkapenkkeihin ja voipaperiin käärityt voileivät ja maito lasipullossa kerkisivät lämmetä ennen kuin pysähdyttiin ensimmäisen kerran tien sivuun levikkeelle tauolle. Tiet olivat mäkisiä ja mutkaisia ja mahan pohjasta kouraisi mukavasti isän lisätessä hieman kaasua mäen nyppylältä alamäkeen mentäessä...sitten alkoi oksettaa.
Pari viikkoa sitten suhteellisen lämpimänä päivänä matkalla poikki Suomen ja takaisin erään liikenneasemaketjun (jonka nimen keksimisessä ei ole paljon tarvinnut käyttää mielikuvitusta, kunhan on ottanut aakkosien kolme ensimmäistä kirjainta)eräs naistenhuone oli varustettu viimeisen päälle, nimittäin liiketunnisimella varustetulla hanalla - myös bidéessä. Ongelmalliseksi ja suorastaan mahdottomaksi sen käyttämisen teki se, että liiketunnistin oli pesualtaan hanassa joten se piti aktivoida toisella kädellä ja toisella pidellä suihkua ... no mitäs sitten. Kokemuksesta tiedän, että hanasta alkaa tulla vettä, jos esimerkiksi pudottaa käsilaukkunsa altaaseen mutta tällä kertaa en käyttänyt sitä keinoa enkä keksinyt mitään muutakaan. Työpaikallamme kaikkien vessojen käsienpesualtaissa on ko. hanat, paitsi inva-vessassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti