Sitkeä sissi tuo voikukka. Kun on levitetty 15 m3 multaa mökin pihaan, juntattu se tiiviiksi ja kylvetty heinänsiemen, kasteltu 30 asteen helteessä ja seuraavana päivänä toivottu että kylmä sade ei huuhtele kaikkea sitä alamäkeen, yksi on joka pysyy - mullan pinta alkaa halkeilla ja halkeamista pilkistää vihreitä lehtiä, voikukan. Varsi on sopivan matala välttämään ruohonleikkurin terät ja kasvusto kestää raskaammankin anturan painon. Tänään, kylmänä sateisena päivänä, vihervarpuset istahtavat voikukkien varsille ja nokkivat parempiin suihin voikukkien siemenet ennen "laskuvarjo" -vaihetta.
Keväällä asennetut kaksi uutta linnunpönttöä erottuvat vielä räikeästi harmaasta lepän rungosta. Toisesta kuuluu sirkutusta, toista ei ole kukaan huolinut - varmaan lintujen asuntomarkkinoilla on ylitarjontaa.
Sade pieksää peltikattoa, takkatuli lämmittää ja kesäillan valssi rahisee levysoittimessa. Miten noin pienestä valkoisesta kielon kukan tuoksusta voikin koko tupa täyttyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti