Lumisin talvi 30 vuoteen Helsingissä. Liikenne on kaaoksessa ja aurauskalustoa ei ole tarpeeksi, vai oliko se aurauskalustohenkilökuntaa siis rahaa. Lumen kolausapua on pyydetty siviileiltä, koska ajoväylät ovat kaventuneet huomattavasti. Haloo, eikö puskutraktoreita, kuorma-autoja ja lumenkaatopaikkoja ole keksitty Helsingin kokoisessa kaupungissa, joka sijaitsee maapallollakin melko lähellä pohjoisnapaa suhteessa muihin maailman kaupunkeihin. Toisaalta jos niitä tarvitsee kerran 30 vuodessa... Aamut ovat olleetkin melko pöpperöisiä. Sana pöpperö tarkoittaa vähintään 20 cm:n lumikerrosta kaduilla, jonka läpi, ylitse tai sivuitse on sukkuloitava töihin, tai kuka minnekin. Hyvä puoli siinä oli tänä aamuna, että auton pohja putsautui. Koominen näky oli skootteri, joka yritti pysyä raiteella tai toisella tai siinä keskellä ja sen lisäksi pystyssä.
Ajatus naapurin puskutraktorin särkymisestä mökkipaikkakunnalla hirvittää. Jos niin on käynyt taas niin kuin viime talvena, pihatien ja -polut on tuiskuttanut tasaiseksi ja viikonloppu pitää aloittaa lumenluonnilla ennen kuin pääsee edes mökkiin sisälle. Autolle pitää lapioda paikka pihaan, jotta sen saa pois ajotieltä, mikä onkin se rankin vaihe, koska päätien aurannut aura-auto on tukkinut tiensuun. Pahimmassa tapauksessa aurattu lumi on kovettunut jäämöhkäleiksi, joihin ei lumilapio pysty, vaan täytyy ottaa järeämmät aseet esiin. Aion hakea ensi talveksi lupaa käyttää dynamiittia, vaikka vain ihan pikkiriikkisiä pötköjä. Sen jälkeen pitää avata polku mökkiin ja saunalle sekä liiterille - oivallista hyötyliikuntaa...no aina pitää joka asiassa yrittää nähdä jotain positiivista. Lopulta kun on päässyt kimpsuineen ja kampsuineen mökkiin sisälle on hiestä märkä, mökki on kylmä ja saunavedet kantamatta voikin viikonlopun vietto alkaa. Ja saunan lämpiämistä odotellessa lumikin ehtii kuivaa pyykkinarulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti