Ruokaa!

Uudessa kaupunkiasunnossamme on keittiö. Se on ruhtinaallisen iso ja houkuttelee leipomaan, keittämään ja paistamaan. Siihen mahtuu hyvin kuuden hengen ruokailuryhmä ja kaksi kokkia. Keittokomerossa oli se hyvä puoli että aina oli hyvä syy siirtyä ruokalautasen kanssa olohuoneeseen, koska pöytä oli siellä ja siellä voi syödessä katsella myös televisiota. Kaksi kokkia komerossa taas oli melkein mahdottomuus.

"Punainen väri vie mieheltä jalat alta", kertoo tutkimus viitaten esimerkiksi naisen vaatetuksen väriin ja "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" sanoo vanha sananlasku. Tänään yhdistin värin ja tien ja keitin vispipuuroa. Keitin myös jauhelihakeittoa, mutta se sydänjuttu ei ehkä onnistu arkisella sopalla, jossa on runsaasti lanttua ja sipulia.
Hyvä vispipuurohan syntyy niin, että otetaan litra vettä, sopiva määrä puolukkasurvosta tai puna- tai mustaherukkamehua, sokeria melko paljon, 1,5 dl mannasuurimoita ja keitetään velli. Kun keitos on kiehunut kymmenen minuuttia, ja kuohunut ainakin kerran hellalle, se kaadetaan vatkautumaan yleiskoneeseen kuin kakkutaikina, ja unohdetaan sinne. Sillä aikaa kun viet roskat ja jäät suustasi kiinni varttitunniksi naapurin mummon kanssa, valmistuu vispipuuro kuin itsekseen ja itseasiassa vielä tuplamäärä alkuperäisestä. Tuote on taatusti kevyttä, sillä onhan siinä puolet ilmaa ... ja toinen puoli sokeria. Sitten jäädään vaan odottelemaan vaikutusta niihin sydämenasioihin.
---
Kuvassa on huovutettu "köökkiötökkä", jonka sain lapsenlapseltani syntymäpäivälahjaksi ja jolla on myös sekä sydän että vatsa.