Seisot pihalla ja vedät syvään henkeä. Hämärä alkaa hiipiä ja askareet odottavat. Kannat sisälle styroxisen kylmälaukun, pullon hyvää punaviiniä, saunakaljat, kuivia puita ja lampaanviulun.
Asetut taloksi. Vaihdat rennommat vaatteet, katsot kelloa että et myöhästy junalta, koska saat pääsiäisvieraita. Katat pöydän, haet pajunkissoja narsissien sekaan ja asetat puujänikset somasti pöydän kulmalle. Varmistat että puhtaita pyyhkeitä löytyy ja takkapuita on tarpeeksi, sytytät pari kynttilää ja uunin.
Seisot uunin edessä mutta et nää sitä. Jokaisesta pienestäkin halkeamasta ja rakosesta, luukkujen välistä ja nokikorkkien reunoista pursuaa savua. Tuli rätisee iloisesti kuivissa puissa ja alimmaisten luukkujen paperitolloissa, jotka ainakin aina ennen hetken päästä sytytyksen jälkeen leijailivat piipun nokan yläpuolella mustina hituloina taivasta vasten. Avaat ovet ja ikkunat, puhallat, sytytät lisää paperitolloja, toistat saman lukuisia kertoja ja katsot kelloa.
Taistelun tiimellyksen laannuttua ja savun hälvettyä, lämmön alkaessa siirtyä savutta uunin kivisistä seinistä tupaan, seisot tumput suorina ja nöyränä uunin edessä, ajattelet saunan leppeitä löylyjä ja puhtaita pyyhkeitä - katsot lampaanviulua ja kelloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti