"Sisko ja sen veli " -trilogia, osa 1 Talvi

Ennen oli talvella paljon lunta ja kesällä paistoi aurinko aina.

Isä jäädytti joskus pulkkamäen pihaan meille lapsille. Napakalla pakkasella kannettiin sankolla vettä lumesta muotoillun mäen päälle. Aamulla meillä oli mitä mainion mäki. Harmi vain että siihen aikaan oli pulkat tehty vanerista ja ne kestivät tasan sen ensimmäisen tai ehkä vielä sen toisen laskun, sen jälkeen niillä voikin jo sytyttää saunan uunin.

Niihin aikoihin päätin kokeilla jotain extremeä ja laskea jäämäestä vaneripulkalla polvillaan. Se oli uhkarohkea teko, sillä pulkka oli halki. Seuraava muistikuva on se että, huikean ilmalennon jälkeen nenässäni ei ollut enää nahkaa ja verenhukka oli huomattava.

Naapurin setä teki lumityöt huolellisesti. Ensin kolasi, sitten viimeisteli harjalla. Lumet hän oli työntänyt perunamaalle niin että siihen muodostui meidän mielestä maailman paras minisuksimäki... siis naapurin puolelle, eikä sinne ollut lupa mennä. Joskus unohdettiin se.

Läheisellä pellolla oli lato. Sen katolta oli mahtavaa hypätä voltilla lumikinokseen. Nyt ei uskaltaisi edes kiivetä sinne.
Hypittiin myös tien ojaan. Sinne upposi kainaloita myöten niin, että kengät jäivät jumiin ja piti huutaa apua. Hauskaa oli myös piileskellä tienojassa kun aura-auto ajoi ohi. Se pöllytti lumet niskaan ja ikävä kyllä myös kaikki irtonaiset kivet.

Lihakauppias-leikki oli hauskaa. Tiiviit lumikokkareet olivat lihaa, ja niitä leikattiin liiteristä löydetyillä puunsälöillä. Kukin asiakas sai tarvitsemansa kokoisen kimpaleen.

Ihmeellistä kyllä silloin talvella ei palellut juuri koskaan, vaikka vanttuut olivat yhtä lumikokkaretta ja huopikkaat täynnä lunta.

Alkutalvesta oli aina niin kipakoita pakkasia, että läheisen lammen pinta jäätyi yhden yön aikana peilikirkkaaksi. Silloin isä teki meille napakelkan eli "hiienhoijakan", niinkuin meilläpäin sanottiin. Sitä sitten pyöritettiin niin paljon että oksetti.