Pääsiäisenä on tapana nauttia mämmiä. Mämmi jakaa ihmiset samalla tavalla kuin valkosipuli tai oliivi ja homejuusto, sitä joko rakastaa tai inhoaa. Mämmi tuo mieleen lapsuuden, sitä piti ainakin maistaa ja sokerin ja paksun kerman kanssa nautittuna elämys ei tehnyt minusta sen inhoajaa.
Jotkut tuoksut tuovat myös mieleen välähdyksiä lapsuudesta. Keväällä kun aurinko sulattaa pihan ja maa alkaa sulaa, polulla on ihana liejun tuoksu. Se on sitä liejua johon kumikengät tarttuvat kiinni ja jos saat repäistyä kengän irti liejusta, siitä kuuluu maiskahdus - ja jos et saa ja jalka luiskahtaa ulos kengästä ja joudut ottamaan sukkasillasi tukea samaisesta liejusta, kuuluu äidin huuto. Muuten uusien kumikenkien tuoksu on ihana, vanhojen ei niinkään.
Lapsena kulotettiin äidin kanssa pihanurmikkoa. Tämä tuoksu on yksi ihaninpia kevään tuoksuja. Syksyllä suon väkevä tuoksu taas tuo mieleen marjareissut. Kahvi tuoksuu hyvältä ja vastaleivottu pulla, saunavasta ja joulukuusi.
Lapsena maisteltiin erilaisia asioita, suolaheinää, ketunleipää. Kasvimaalta syötiin raparperinvarsia ja ruohosipulia. Uimarannalla hörppäistiin väkisinkin järvivettä ja nuotion pohjalta piti maistella hiiltä. Maistelematta olisi saanut jäädä ikkunalaudalla kasvavan turkipippurin oranssinpunainen palko.
Vauvat tuoksuu ihanilta, myös niiden varpaat ja aina just niin kauan kun ne nauttivat tissimaitoa. Muutamassa kuukaudessa tämäkin asia korjaantuu.
Joskus tuli syötyä jogurttia. Pitkällä automatkalla helteisenä kesäpäivänä saattoi olla osuutta asiaan, että välipalaksi nautittu jogurtti teki u-käännöksen vatsassa, eikä ole sen jälkeen löytänyt tietä sinne takaisin.
Mutta minkä ihmeen takia pitää talvipakkasella mennä nuolaisemaan jotain metallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti