Toinen pääsiäispäivä

Toisena pääsiäispäivän pitää tarkkailla pihan lintuja. Minkä linnun ensimmäisenä näet, sellainen olet koko vuoden.

Aurinko pilkistää harsopilven läpi ja mökki nököttää lämpimänä, punaisena läiskänä kinosten keskellä. Piha on hiljainen ja vieraat lähteneet. Pitää laasta portaat, ottaa tuhkat uunista, laittaa linnuille ruokaa. Pitää käydä lähimmässä maalikylässäkin ennen kaupunkiinlähtöä.

Kylän raitti on hiljainen, ensimmäinen "huoltamo suljettu, bensa-automaatti toimii". Vanha vaari köpöttelee vastaan. Harmaat vinkkelit jalassa ja kävelysauvat kädessä. Askel on töppösen pituutta lyhyempi, mutta sauvat viuhtovat vimmatusti. Toisella puolen tietä huoltoasema on auki, kahvion ikkunapöydässä istuu mies ja nainen, juovat kahvia. Kassajonossa seisoo vanha rouva, virkattu myssy päässään, harmaat hiukset pilkottavat alta. Ryhti on kumara ja olemus hauras. Mäyräkoira ei sovi hänen reppuunsa - pullot pitää latoa sinne yksitellen. Myyjä korjaa pahvikuoren tiskiltä ja mummo lähtee kilisevä reppu selässään ovesta. Ei ole taineet lapset päästä tervehtimään tänä pääsiäisenä.

Ennen poislähtöä pitää kastella pelakuun juurakot, työnnellä pellit kiinni ja sulkea uuninluukut, laittaa ovet säppiin. Talipallossa keikkuu sinitiainen. Vielä viimeinen silmäys pihapiiriin - lunta alkaa sataa hiljalleen.

Matkalla kaupunkiin tulee mieleen; on se hyvä että se oli sinitiainen, ei harakka eikä varis, tai närhi, riähkälintu.