Voi ei

Alkukesästä on syytä päivittää vaatekaappi eli tarkistaa mahtuuko vielä viime kesän capreihin, shortseihin tai toppeihin (ihania lainasanoja). Samalla kun yli 20 asteen lämpötila yllättää taas kerran meidät suomalaiset huomaamme, että myöskin sääret, kainalot ja bikiniraja eli kuten eräs henkilö eräässä tekstiviestissään käytti kaunista sanaa "puutarha", pitäisi siistiä ellei sitten tahdo sirkuksen vetonaulaksi tai johonkin iltapäivälehteen. Tämä ei siis koske miehiä.
Kauppojen sovituskopit ovat kuin suoraan painajaisunesta. Valot ovat armottoman kirkkaat ja peili vääristää tai oven takana on jono ja ei kannata edes ajatella kukakohan mahtaa seurata koppiin asennettua valvontakameraa. Kun sovitat uutta uimapukua tai rintaliivejä oviverho on aina jotenkin liian kapea tai vino tai oven lukitsemismekanismi ei toimi.
Kiitos muotisuunnittelijoiden nykyään saa myös hieman lahkeellisia bikinin alaosia ja edelleen myös trikooverkkareita.
Kuva on vuoden 1958 Kotiliedestä nro. 10 ja mainostaa voita.

Tuunari

Vahingosta EI viisastu, eli ihmisen muisti on lyhyt. Oman "Pientä pintaremonttia kotona" -projektin jälkeen odottaa ihana "Naulaa ja naputa" -projekti mökillä. Mökin vintiltä ei olisi saanut löytyä 14:ää kaunista vanhaa ikkunaa, joista on aivan pakko loihtia jotakin, kuten esimerkiksi pieni kasvihuone tai edes -lava tai vaikkapa vaan muuta "reksiviittaa", kuten miekkonen asian ilmaisisi.
Melko monelta televisiokanavalta tulee harva-se-ilta kodinkunnostus- ja remonttiohjelmia. Ei voi muuta kuin ihmetellä miten eräälläkin remonttiporukalla on aikaa muutama päivä, kokonainen talo jyrätään maantasalle ja tuotapikaa paikalla seisoo entistä ehompi, isompi, modernimpi, uima-altaalla ja kuntosalilla sekä esimerkiksi eksoottisella puutarhalla varustettu koti, unohtamatta kahden auton autotallia ja kuntosalia.
Kun sais edes sen kasvilavan.

Selviytymistarinoita

Lapsena otettiin ojasta sammakonkutua ikkunalle lasipurkkiin ja seurattiin miten se kehittyi nuijapäiksi. Tänään Tieteen Kuvalehti kertoo että sammakkoeläimet ovat hätää kärsimässä ja jo joka kolmas laji on uhanalainen. Surullista on että enää vuosiin ei ole näkynyt myöskään kottaraisia ja perhoset ovat vähentyneet kukkaniittyjen katoamisen myötä. Tämä perhonen kuitenkin liihotteli pihallamme eilen ja päätin välittömästi rajoittaa aloittamiani mittavia tuhoamistoimenpiteitä, jotka kohdistuvat erääseen kasvimaailman selviytyjään, nokkoseen, sillä nokkonen on välttämätön tämän perhoslajin toukkien kehittymiselle. Toinen sinnikäs, kasvi kukkii pieninä aurinkoina ja leviää mattona pihamaallamme.

Herra Siilonen kävi tervehtimässä ja sinitiaispariskunnan liikenne pönttöön ja sieltä ulos oli niin vilkasta, että poikue lienee selvinnyt hyvin pakkasöistä ja lumisateesta.
Ja hurraa, minä selvisin vihdoinkin ikkunanpesusta!

Ei ois kyllä saanu nauraa

Joskus tulee tilanteita, jotta naurattaa niin, että melkein itkettää - jopa töissä, ja oikeastaan melko usein.

Lapsena kaverin kanssa ruokapöydässä nauratti niin, että ruoka tuli nenästä. Onneksi äiti oli keittänyt hernesoppaa.

Olin jokunen vuosi sitten työkaverin kanssa valitsemassa hänelle uutta polkupyörää. Parista ensimmäisestä liikkeestä ei löytynyt mieluista, mutta kolmannessa tärppäsi. Myyjä oli todella asiantunteva nuori mies, ja esitteli antaumuksella pyörän hienouksia kunnes lipsahti: "...ja tässä satulan alla on sitten tällainen vitu...eikun vipu..." Saimme pidettyä naamamme peruslukemilla siihen asti, kunnes pääsimme nurkan taakse. Pyörälläajamisesta ei kylläkään tullut mitään.

Kerran, aprillipäivänä, välitin kiireellisen soittopyynnön huomattavasti nuoremmalle kolleegalleni Esalle (nimi muutettu), joka oli työmatkalla jossain Etelä-Suomessa. Soittopyyntö koski muka verotusasiaa ja sen oli jättänyt joku herra Björn. Esa soitti antamaani numeroon, josta vastattiin "Korkeasaari".

Hauskaa viikonloppua!

Kaksi parveketta

V kohtaus, Romeo ja Julia ihastelevat varhain aamulla linnunlaulua.

Julia: "Jo poisko lähdet? Viel´ on aikaa päivään: se satakieli oli eikä leivo, sun korvaas joka sävähdytti arkaa. Öin lehvistöissä laulelee se tuolla; mua uskothan, se oli satakieli".

Romeo: "Se leivo, aamun airut oli, armas, ei satakieli. Katso, kateet juomut idässä päärmää hajaanutvat pilvet! Yön kynttilät jo sammuu; virkku päivä sumuisten vuorten huipuille käy varkain. Jos lähden, eloon jään; jos jään niin kuolen".

(ote William Shakespearen teoksesta, "Romeo ja Julia", suomentanut Yrjö Jylhä)

-------------------------------------------

Kohtaus, Markka on sisustanut parvekkeen kesäkukilla ja miekkonen tulee sieltä tupakilta.

Markka: "Huomasitko mitään uutta parvekkeella"?

Miekkonen: "Tuota, olit vaihtanut puutarhatuolin parvekkeen toiseen reunaan".

Markka: "No, en".

Miekkonen: "Ahaa, olet siirtänyt pöydän toiseen paikkaan".

Markka: "NO EN".

Miekkonen: "No nyt huomasin, olet laittanut pyykit kuivumaan parvekkeelle"!

Kauppakassi

Sain haasteen kauppakassini, joka on muuten punainen ja aivan liian pieni, eikä näköjään tullut kuvaan, esittelyyn. Kyse on oikeastaan kuitenkin kassin sisällöstä ja kuva on hieman epätarkka, sillä käteni tärisi kuvaa ottaessani. Kauppa josta ostokset kotiin kannoin, on kuitenkin yllättävän lähellä.
Lehti herätti mielenkiintoni ihan vaan sen takia, että kannessa luki "24 sivua nikkarointia miehille". Ohjeet ihaniin puutarhakalusteisiin olivat seikkaperäiset ja piirustukset hyvät. Ajattelin kokeilla pystyykö myös nainen näillä ohjeilla nikkaroimaan jotakin ja päätin valmistaa ensimmäiseksi sydämenmuotoisen kukkatikun rautalangasta. Luulen että onnistun, vaikka siihen ei lehdessä ollut piirustuksia.
Isossa marketissa ihmettelimme miekkosen kanssa seinää, joka oli kauttaaltaan päällystetty täysillä appelsiinimehutölkeilla ja litran limpparipulloilla. Mietimme että ne eivät varmaankaan ole myytävänä, sillä rivistöt alkoivat noin kahden metrin korkeudelta. "Ne ovat varmaan vaan reksiviittaa", totesi miekkonen.

Etana, etana, näytä sarves

Teen uuden kukkapenkin. Kärrään paikalle kompostia sekä multaa ja toivon hetken aikaa, että minulla olisi pötkö dynamiittia betoninkovan savimaan muokkaamiseen.
Raparperi pursuaa uusia versoja, joita verotan kiisselin verran. Marjapensaat ja omenapuut ovat nupulla ja piha keltaisenaan esikoita. Kielot töröttävät tötteröllä sireenien juurella. Pensaikosta kuuluu linnunpoikasten sirkutusta ja illalla herra Siilonen käppäilee puutarhassa.
Aamulla avaan verhot. Lumi peittää pihamaan, orvokit kumartavat syvään lumikuorman alla samoin kuin uuden kukkapenkin ritarinkannukset, akileijat ja pioni.
Toivon että sinitiaispariskunta lämmittää poikasiaan pihatuomen pöntössä ja Siilonen on löytänyt suojapaikan risukasojen alta. Varvastossut pilkottavat rappusilla sohjon keskellä.

Mitä kuuluu, mulle hyvää

Sen lisäksi, että blogilistan sekoilu on ärsyttänyt minua, olen istuttanut kymmenittäin ruusupapuja parvekkeelle sekä mökille kukkapenkkiin. Luulen että minulle käy kohta kuin Jaakolle vanhassa sadussa ja pääsen kiipeämään pavunvartta pitkin, ainakin vähintään naapuriin ja mökillä jopa katolle, jonne nuohooja määräsi rakentamaan uudet tikapuut viimeistään vuoteen 2010 mennessä.
Kirpputorilta löysin William Shakespearen kirjan "Romeo ja Julia". Kirjan etukannen sisäpuolella lukee "Heidiltä Äidille Jouluna 97" ja luulen että olen Heidin lisäksi toinen, joka on avannut kirjan, koska sen sivut olivat tiiviisti kiinni toisissaan ja avatessani sen se ratisi. En muuten tiennytkään, että tarina ei ollut kokonaan nuoren Shakespearen hengen tuote, vaan että hän mukaili paria muuta kirjailijaa teoksessaan ja että Julia oli 13 vee tutustuessaan Romeoon.
Kaksi paloautoa ja ambulanssi kaarsivat eilen pihatiellemme taltuttamaan "majapaloa". Muutamalla trukkilavalla, kahdella nojatuolilla ja rikkinäisellä televisiolla sisustettu maja oli aamun lehtitietojen mukaan kärsinyt huomattavia vaurioita eilisessä tulipalossa, joka oli saanut alkunsa kynttilästä. Paloautojen poistuessa pikkupojat tekivät kunniaa tien vieressä.

Merirosvomöhläys

Se laiva oli suuri ja valtavan musta
ja herätti merellä kummastusta.
Oli pääkallo lipussa ja kaksi sääriluuta,
ja öisin mastot kuvastuivat vasten täysikuuta.

Se aavalla merellä kauhua kylvi,
ja mustapartakapteeni miehistölle mylvi:
"Kurssi kohti etelää ja lämpimiä tuulia,
kauppalaivan keulaa kohti paljon tykinkuulia!"

Oli arkussa aarre, puhdasta kultaa,
kannen päällä kaksi syltä Kookossaaren multaa.
Illan suussa laiva lähti autiolta rannalta,
aalto pyyhki jalanjäljet valkealta sannalta.

Liekö liikaa kallisteltu pulloa ja lasia,
nääs koko laivan miehistöltä unohtui se asia,
että aarrekartta perin hyödyllinen oisi,
se löytäjänsä ehkä joskus aarteen luokse toisi.

Jo joutui armas aika

Kansakoulun kevätjuhlanäytelmässä esitin merikapteenin vaimoa. Kuoro lauloi "kapteeni katsoi horisonttihin" ja minä vilkutin paperikukilla koristetussa olkihatussani ja kretonkimekossani hyvästit luokkakaverilleni Tarmolle, joka esitti merille lähtevää miestäni. Olimme jotain 9 vee ja sen jälkeen minua hieman kiusattiin Tarmolla.

Lapset ovat hyvin hellyttäviä esiintyessään, vaikka yleensä pienet lapset keskittyvät yleisön edessä enimmäkseen kaikkeen muuhun kuin esiintymiseen, kuten esimerkiksi nenän kaivamiseen tai hameen helman rullaamiseen napaan asti niin että alushousut näkyvät.

Ennen koulun kuusijuhla oli koko kylän yhteinen juhla, joka keräsi paljon väkeä. Joulunäytelmässä minut valittiin esittämään nukkea. Nuken esittäminen olisi ollut suhteellisen helppoa, ellei tämä olisi ollut puhuva nukke. Sain roolin siitä syystä että olin luokaltani ainoa, joka osasi sanoa nukelle kuuluvan repliikiin r-kirjainta ranskalaisittain sorauttaen: "Nimeni on Brigitte ja olen Pariisista". Huonommin kävi eräässä toisessa joulukuvaelmassa, jossa paimenet olivat kedolla vartioimassa yöllä laumaansa, sillä paimenten ja lampaiden välille tuli tappelu, jonka lampaat voittivat.

Käsille töitä

Minusta on aina ollut mukava tehdä käsillä kaikenlaista - maalata tauluja, neuloa villasukkia, istuttaa kukkia, punoa pajua ja vaikkapa kunnostaa vanhoja esineitä, kuten esimerkiksi viime kesänä hankkimaani pientä mökkiä. Mökin kunnostaminen eroaa muista töistä siinä, että se ei tule koskaan valmiiksi. Eikä meinannut tulla valmiiksi myöskään vuonna 1996 aloittamani suurehko ristipistotyö, johon innoissani kirjoin ensitöikseni vuosiluvun ja kun lopulta sain työn valmiiksi, jouduin purkamaan viimeisen numeron ja kirjailemaan sen yhdeksiköksi. Nyt taulu koristaa mökin kammarin seinää.

Viime talvena halusin kutoa slipoverin ja kun klassinen salmiakkikuvio oli muotia, löysin sopivan ohjeen lehdestä. Kuvio oli loppujen lopuksi niin suuritöinen tehdä, että muutin sen pääkalloiksi. Toivon että saan sliparin joskus valmiiksi, ainakin siihen mennessä kun pääkallot muuttuvat klassikoiksi.

Joitakin melko suuritöisiä villapuseroita olen saanut valmiiksikin, kuten vaaleankeltaisen palmikkoneuleen, jonka pesin epähuomiossa pesukoneessa. Asettelin puseron kuivumaan lämpöpatterin päälle, jossa se pysyi itsekseen pystyssä koska oli kutistunut koosta M kokoon kääpiö ja muistutti kissojen raapimapuuta.

Eräässä edellisessä bloggauksessa kerroin orastavasta mosaiikkiharrastuksesta. Ajatus orastaa edelleen ja on siinä vaiheessa, että olen jo ostanut aihetta käsittelevän kirjan lapsenlapseni on valmistanut minulle materiaalia.

Ihme ja kumma

Kun on 1,5 vee vanha ja noin 80 cm pitkä, tarkastelee kevään ihmeitä kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta ja kaiken lisäksi melkein ensimmäistä kertaa elämässään. Jokaista muurahaista pitää kyyristyä katsomaan oikein läheltä, taputella voikukkia kämmenellä ja lastata pikkukiviä kaksin käsin puistonpenkille. Vastaan tulevaa vanhaa miestä on kiva jäädä tapittamaan hievahtamatta useiksi minuuteiksi ja jokaiselle näkemälleen koiralle kommentoida "voh voh". Noin 15 kertaa peräkkäin pitää kävellä jalkakäytävän reunalle, siihen ajotien puoleiselle ja sanoa tomerasti "ei tiejje".

Aurinkoinen ja lämmin sunnuntaipäivä oli houkutellut meidän lisäksemme tutkimusmatkalle erään pistävän hyönteisen, joka ikäväkseni oli löytänyt tarkoitukseensa sopivan paikan - mistäpä muualta kuin juuri oikean silmäni alta.

Virustorjuntaa

Vappuaamuna monia vapisuttaa. Väkijuomia on valutettu kurkusta alas urakalla, terassit korkattu ja lämmin auringonpaiste on villiinnyttänyt väen.

Istun mökin portailla villapaita päällä, villasukat jalassa ja juon kuumaa viinimarjamehua. Lämpötila keikkuu +21 asteessa ja aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Mökin ohi kävelee mies koiransa kanssa ja minun tekee mieleni huikata: "minulla on flunssa ja olin kuumeessa viime yön ja vahvin aine mitä olen nauttinut on burana600".

Miekkonen virittelee tulta grilliritilän alle. Sankasta savusta päätellen puukalikat eivät ole rutikuivia ja siksi ehdotan ruiskauttamaan puiden päälle hieman sytytysnestettä ja heittämään tulitikun perään. En ole näkevinäni kun Miekkonen sytyttää tulitikun sytkärillä. Lopulta hiiltyneet tomaatit ja ananasviipaleet heitetään kompostiin ja makkaroista syödään ydin - grillauskausi on avattu.

Kaksi varpusta vierailee ahkerasti nokkimassa lintulaudalle jääneitä auringonkukan siemeniä vappulounaaksi.