Joskus tulee tilanteita, jotta naurattaa niin, että melkein itkettää - jopa töissä, ja oikeastaan melko usein.
Lapsena kaverin kanssa ruokapöydässä nauratti niin, että ruoka tuli nenästä. Onneksi äiti oli keittänyt hernesoppaa.
Olin jokunen vuosi sitten työkaverin kanssa valitsemassa hänelle uutta polkupyörää. Parista ensimmäisestä liikkeestä ei löytynyt mieluista, mutta kolmannessa tärppäsi. Myyjä oli todella asiantunteva nuori mies, ja esitteli antaumuksella pyörän hienouksia kunnes lipsahti: "...ja tässä satulan alla on sitten tällainen vitu...eikun vipu..." Saimme pidettyä naamamme peruslukemilla siihen asti, kunnes pääsimme nurkan taakse. Pyörälläajamisesta ei kylläkään tullut mitään.
Kerran, aprillipäivänä, välitin kiireellisen soittopyynnön huomattavasti nuoremmalle kolleegalleni Esalle (nimi muutettu), joka oli työmatkalla jossain Etelä-Suomessa. Soittopyyntö koski muka verotusasiaa ja sen oli jättänyt joku herra Björn. Esa soitti antamaani numeroon, josta vastattiin "Korkeasaari".
Hauskaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti