Kun on 1,5 vee vanha ja noin 80 cm pitkä, tarkastelee kevään ihmeitä kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta ja kaiken lisäksi melkein ensimmäistä kertaa elämässään. Jokaista muurahaista pitää kyyristyä katsomaan oikein läheltä, taputella voikukkia kämmenellä ja lastata pikkukiviä kaksin käsin puistonpenkille. Vastaan tulevaa vanhaa miestä on kiva jäädä tapittamaan hievahtamatta useiksi minuuteiksi ja jokaiselle näkemälleen koiralle kommentoida "voh voh". Noin 15 kertaa peräkkäin pitää kävellä jalkakäytävän reunalle, siihen ajotien puoleiselle ja sanoa tomerasti "ei tiejje".
Aurinkoinen ja lämmin sunnuntaipäivä oli houkutellut meidän lisäksemme tutkimusmatkalle erään pistävän hyönteisen, joka ikäväkseni oli löytänyt tarkoitukseensa sopivan paikan - mistäpä muualta kuin juuri oikean silmäni alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti