.

.

tiistai 6. toukokuuta 2008

Käsille töitä


Minusta on aina ollut mukava tehdä käsillä kaikenlaista - maalata tauluja, neuloa villasukkia, istuttaa kukkia, punoa pajua ja vaikkapa kunnostaa vanhoja esineitä, kuten esimerkiksi viime kesänä hankkimaani pientä mökkiä. Mökin kunnostaminen eroaa muista töistä siinä, että se ei tule koskaan valmiiksi. Eikä meinannut tulla valmiiksi myöskään vuonna 1996 aloittamani suurehko ristipistotyö, johon innoissani kirjoin ensitöikseni vuosiluvun ja kun lopulta sain työn valmiiksi, jouduin purkamaan viimeisen numeron ja kirjailemaan sen yhdeksiköksi. Nyt taulu koristaa mökin kammarin seinää.

Viime talvena halusin kutoa slipoverin ja kun klassinen salmiakkikuvio oli muotia, löysin sopivan ohjeen lehdestä. Kuvio oli loppujen lopuksi niin suuritöinen tehdä, että muutin sen pääkalloiksi. Toivon että saan sliparin joskus valmiiksi, ainakin siihen mennessä kun pääkallot muuttuvat klassikoiksi.

Joitakin melko suuritöisiä villapuseroita olen saanut valmiiksikin, kuten vaaleankeltaisen palmikkoneuleen, jonka pesin epähuomiossa pesukoneessa. Asettelin puseron kuivumaan lämpöpatterin päälle, jossa se pysyi itsekseen pystyssä koska oli kutistunut koosta M kokoon kääpiö ja muistutti kissojen raapimapuuta.

Eräässä edellisessä bloggauksessa kerroin orastavasta mosaiikkiharrastuksesta. Ajatus orastaa edelleen ja on siinä vaiheessa, että olen jo ostanut aihetta käsittelevän kirjan lapsenlapseni on valmistanut minulle materiaalia.

5 kommenttia:

Reeta kirjoitti...

Tää varais ton kalloslippen :P

Markka kirjoitti...

Jahka löydän kadonneen ohjeen ja innostuksen tehdä slippe valmiiksi.

Rosa Majalis kirjoitti...

Voi kuolema, että onkin meinaan hieno slipoveri! Saisikos ohjeen tänne Markka-aikaan, tai minun blogini kommenttilooraan? Upea se on.

Käsillä tekeminen on yllättävän mukavaa ja rentouttavaa. Itselleni tulee aina syksyllä talven yli kestävä neulontamania. Ylä- ja ala-asteella kuitenkin vihasin käsitöitä. Kuudennella piti tehdä lapaset, sain toisen puoliväliin tehtyä siinä missä muut saivat omansa valmiiksi, tuskailin ja tuskailin, ja lopulta poltin koko rumiluksen. Buahahaha! Vielä tänäpäivänäkään en suostu uskomaan muiden vakuutteluja siitä, että lapanen olisi helpompi tehdä kuin sukka. Minulle jäi trauma.

Esko-täti kirjoitti...

Vähän on ihana slibbe!

Markka kirjoitti...

Rosa: ohjetta pukkaa jossain vaiheessa. Käsityöt eivät ole parasta vastapainoa päätetyöskentelylle, mutta kun on trauma koululiikunnasta.... Ja lapaset voi muuten kutoa helpolla ja sillä vaikeammalla tavalla :)

Esko-täti: kits!