.

.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Ehostusta



Huomaan, että "ikuisuusprojekti" lähestyy loppuaan, kun astun kauppakassien kanssa eteiseen. Olohuoneessa, eteisen ovelta keittiön ovelle asti ulottuva pahvipöytä tukkii tien. Mieleeni juolahtaa kertosäe eräästä lasten laulusta "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa...", mutta en laula sitä, en edes hyräile. Kolme ja puolimetriä pitkä räsymatto on unohtunut pahvipöydän alle ja viisi litraa tapettiliisteriä sisältävä sanko on sutijalle sopivalla korkeudella, kankaisen jalkarahin päällä.

Kun kotona tehdään remonttia, lattiat kannattaa ainoastaan haravoida ja niinpä remontin jälkeen minulla on kennel. Päättelen, että petivaatteet ja matot on tehty pölystä ja jos lakkaamatta puistelen niitä, ne varmaan muuttuvat lopulta kokonaan villakoiriksi. Lohduttaudun ajatuksella että ehkä joku pikkulintu saa pehmikettä pesäänsä oikein mahtavasta villakoirasta, jos sattuu nimittäin löytämään sen naapurin parvekkeelta, jonne ilmavirta sen näköjään kuljettaa.

Kun viimeisetkin lastat ja pensselit ynnä siistiksi levyksi taiteltu pahvipöytä on viety varastoon, noin neljä litraa ylimääräistä tapettilisteriä purkitettu myöhäisempää käyttöä, eli paperimassa-askartelua varten ja pesurätit aseteltu kuivumaan, heijastuvat auringon viime säteet ikkunaan. Tyytyväisenä kodin uudistuneeseen ilmeeseen nostan rullaverhon ylös...ja lasken sen samantien alas. Missähän muuten mahtaa ikkunalasta olla?

2 kommenttia:

sirokko kirjoitti...

Terveisiä Afrikasta. Löysin tämän blogiaarteen Jemorin opastuksella, kiitos Jennille ja itse blokkarille.
Tuo juttu? tuossa kuvassa herätti nostalgiani, muistuttaa kovasti entistä matonpätkääni.

Markka kirjoitti...

Hauska kuulla! Ja hauska tuottaa huvia, ja nostalgisia kuvia :D