Huomenta

Verkkokalvoilleni oli syöpynyt kuva kymmenen kuutiometrin oksakasasta mökin pihassa, joten poikkesin "maatalouskauppaan" hankkiakseni vesurin, halkaisukirveen ja puisen vesurinvarren edelliskesänä ostamaani vastaavanlaiseen kapineeseen, joka maksoi 3,90 eur ja jonka varsi katkesi 15 minuutin päästä siitä, kun olin ottanut sen käyttöön.
Kassalla myyjä kysyi: "Jaa että puutarhahommia" ja minä siihen että "mistäpä arvasit". Onneksi unohdin autuaasti, että minun piti ostaa myös 10 metriä pyykkinarua ja keittiöjakkara. Siinä vaiheessa nokkela myyjä olisi varmaan soittanut jo hätänumeroon.

Pari tuntia oksaläjän kimpussa ähellettyäni, naama punaisena kuin ravulla ja herneenkokoiset hikikarpalot otsalla, päätin palkita itseni yhdellä miedolla keskioluella, koska kieli on takertumaisillaan kitalakeen ja nestehukka on melkoinen. Tälläsinn itseni auringonpaisteeseen mökin seinustalle, paikkaan mistä ei ole näköyhteyttä naapureihin eikä tielle. Tirkistellessäni pilvetöntä taivasta pullonpohjan läpi kajahti pihatieltä iloisesti "päivää"! Hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan ja yritin näyttää normaalilta. Pystyin vaivoin vastustamaan kiusausta tehdä aaltoja tai tuulettaa näyttävästi, kun tervehtimään tullut naapuri ilmoitti, että tonttiemme rajalla kolme metriä korkea ja 30 metriä pitkä kuusiaita (joka täytyy kerran vuodessa leikata) on hänen puolellaan.

Seuraavana aamuna heräsin ennen viittä siihen, että talitintti oli päättänyt aloittaa äänekkäät kosiomenonsa meidän sireenissä, joka kasvaa kammarin ikkunan alla. Kiitos talitintin olin jo aamulla hyvissä ajoin taas oksakasan kimpussa. Yhtäkkiä aidan takaa kuului "huomenta, sitä ollaan jo puutarhahommissa...", minä siihen että "juu, kukonlaulun aikaan".