Pallomeri

"Ilmapallo on kaasulla täytettävä, kevyestä materiaalista yleensä koristelu- tai mainontatarkoituksiin valmistettu pallo."

Jokunen vappu sitten sain mahdollisuuden täyttää ilmapalloja kaasulla. Hankin pussillisen erivärisiä ja -muotoisia palloja ja hetken päästä olin sullomassa niitä autooni kuljettaakseni palleroiset kotiin vappuiloksi. Luojan lykky pallot täytettiin heliumilla, eikä enää esimerkiksi vedyllä niinkuin joskus ennen, sillä silloin olisin ohjannut pientä valkoista Fiat-merkkistä avaruusrakettia.

Kotimatka meni hyvin siihen asti, kunnes keskellä kaupunkia minun piti pysähtyä liikennevaloihin. Auto pysähtyi ... mutta pallot jatkoivat matkaansa ja ne leijailivat auton takaosasta ohjaamoon ja täyttivät auton etuosan peittäen näkyvyyden eteen, vasemmalle ja oikealle.

Hirveän hosumisen ja liikenteen vaarantamisen jälkeen sekä tuottaen suunnatonta huvia viereisellä kaistalla ajavalle, pääsin lopulta onnellisesti kotiin. Hetken aikaa minulla oli kaikki langat käsissäni, mutta päätin sitten kuitenkin päästää pallot leijumaan olohuoneen kattoon, nostamaan vappuaaton tunnelmaa.

Seuraavana aamuna kaikki pallot löytyivät lattianrajasta.

Hauskaa Vappua!

Voi perhonen

Kun siiryn kaupungista 40 km länteen, vaihtuu aikavyöhyke. Sunnuntaiaamuisin kello 7.30 sitä on kaupungissa vielä visusti sängyssä, mutta maalla on jo liiterin takana.

Talitintti teki pesää läheisessä tuomessa olevaan pöttöön ja huusi noin tuhat kertaa minulle "titityy" joten oli pakko siirtyä hieman sivummalle. Västäräkki keikkui varaston katolla, peipponen luuli löytävänsä jotain raparperipenkistä ja tikka hakkasi vimmatusti kelopuuta, ja vielä sunnuntaiaamuna.

Risusavotta oli loppusuoralla ja hakkuualue piti siistiä haravalla. Harava nojasi liiterin seinään vuoroaan odotellen. Kävelin tohkeissani seinän viertä syli täynnä oksia, kun yhtäkkiä kuului kumaus ja tuntui kuin minua olisi lyöty halolla päähän. Hetken aikaa näin tähtiä, vaikka aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Sillä siunaaman hetkellä päätin, että en enää naura sarjakuville, joissa joku onneton tunari astuu haravan piikkien päälle ja varsi kalahtaa otsaluuhun.

Mökiltä lähtiessä piti laasta lattiat, tyhjentää vesi muuripadasta ja kastella pelakuut. Tällä kertaa piti myös tarkistaa peilistä, että otsassani sojottava golfpallon kokoinen patti ei näy otsatukan alta, niinkuin sarjakuvissa.

Seisoin ennen lähtöä vielä hetken pihalla ja kolme keltaista perhosta, kevään ensimmäiset, tanssivat minulle lohdutukseksi.

Kana kynittävänä

Saunoja on monenlaisia. Savusauna on sellainen, jossa ensin on savua ja sitten ei, höyrysaunassa pitää olla höyryä koko ajan. Mökkisaunassa saattaa olla molempia yhtäaikaa.

Jos höyrysaunassa ei ole höyryä, voi joutua hankalaan tilanteeseen, kuten minä päivänä muutamana. "Akkaporukalla" kylpylässä päivä purjauduttiin. Istuttiin poreammeessa kuin perunat kattilassa ja uitiin muka kuntouintia allasta edestakaisin, odotellen illan lavatansseja ja laulusolistia, Kari Tapiota.

Saivatpa kaverit lopulta houkuteltua minut höyrysaunaan - menivät edeltä kun minä vielä viimeisiä shampoita hiuksista huuhtelin. Liekö ollut höyrykone epäkunnossa tai sen käyttäjä kahvitauolla, mutta kun törmäsin saunan puolelle, näkyvyys oli erinomainen. Eihän siinä muuten mitään, mutta illan artisti istui yksinään vastapäisellä lauteella ja minä siinä ovella pöllämystyneenä, enkä tienny minne silmäni laittaisin. Kaverit istuivat muina naisina sivulavolla kuin kanat orrella ja vielä valkoiset froteepyyhkeet ympärillä. Tuli siinä meikäläiselle kiire könytä lauteille ja yrittää peitellä kahdella kädellä kolmea paikkaa.

Oli vähällä etten myöhemmin illalla tanssilavalla käynyt tervehtimässä tähtivierasta ja sanonut: "hei, enpä meinannut tunteakaan sinua vaatteet päällä".

Arvoituksia

Muistakos sä sadun siitä herra Habaluusta,
jolla toinen silmä lasia ja toinen jalka puusta?

Hän kerran oli merirosvo Karibianmerellä,
ja merirosvovalan teki miekalla ja verellä.

No tiedätkös sä miksi oli toinen jalka puusta?
Hän vuonna viisi pelastautui tiikerihain suusta.

Ja miksi sitten toinen silmä oli hällä lasia?
Se se vasta onkin tosi merkillinen asia:

Hän kurkustansa alas kaatoi kuusi rommitotia,
ja ikävissään muisteli hän tyttöään ja kotia.

Vanha merikarhu silloin huokaisi ja nyyhkäisi
ja suolatipan silmännurkastansa pois pyyhkäisi.

"Voi myrsky ja mylväys ja ruostunut loukku",
oli toiselta nimeltään hän Kapteeni Koukku!

Murphyn laki

Minusta tuntuu että lähes poikkeuksetta valitsen kaupassa aina sen kassajonon, jossa jollakin edelläni olevalla on jäänyt appelsiinit punnitsematta tai liikenteessä sen kaistan, jonka myös etananvauhtia kulkeva lakaisukone on valinnut.

Eilen palautin pulloja. Pullonpalautusautomaatteja oli kaksi, joista toisen edessä seisoi yksinään mies ostoskärry pulloja pullollaan ja toisen edessä jonossa puolenkymmentä heppua. Ostoskärrymiehen puoleinen automaatti hälytti, mutta toinen toimi moitteettomasti. Huoltomies riensi korjaamaan hälyttävän automaatin, ja ostoskärrymies alkoi lappaa pulloja koneeseen tiuhaan tahtiin. Kysyin kohteliaasti pitemmässä jonossa seisovilta asiakkailta, jotka olivat tulleet minua aikaisemmin, haluaisiko joku mennä yksinäisen ostoskärrymiehen jonoon - kaikki puistelivat päätään. Olin mielessäni laskeskellut, että ennekuin nuo viisi henkilöä ovat ehtineet palauttaa pullonsa, sen automaatin on pakko on jumiin, sillä pulloautomaatit tekevät sitä alvariinsa. Enkä voinut mitään sille että suupieliäni alkoi hieman nykiä kun poistuin palautuspisteestä jumiin menneen automaatin jäädessä hälyttämään huoltomiestä.

Terveisiä Mr. Murphylle: hävisit.

Niksi-Markka

Kun lasketaan yhteen sähkölasku, tulisija, pahvinen kotitalousjäte sekä kuutiokaupalla risuja, jotka pitää saada hävitettyä omaksi ja naapureiden iloksi pihalta ja pihan ympäristöstä, on "syttöpatteri" oiva keksintö. Siivoan pihaa ja ympäristöä keräilemällä oksanpätkiä tyhiin maitopurkkeihin, paperipusseihin tai pieniin pahvilaatikoihin ja asettelen ne liiterin hyllylle kuivumaan. Jonkin ajan kuluttua minulla on helpostisyttyviä paketteja mökin uuniin. Luulen että myös 6-packin pahvikuoret olisivat mainioita ja kompaktinkokoisia moiseen virkaan, jos niitä sattuisi jostain löytämään.

Näin keväällä alkavat kauppojen hyllyt notkua uuden sadon yrttejä ja vihanneksia. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että jos sinulla on pienikään pala maata, kukkapenkin nurkkaa tai parvekelaatikko ja yöpakkaset on ohi, kannattaa ostaa esim. ruukkusalaattia, -ruohosipulia, -persiljaa ynnämuita yrttejä tavaratalon vihannestiskistä. Kun vihreät osat on melkein käytetty loppuun, voit istuttaa juuripaakun multaan. Ja eipä aikaakaan kun sinulla on oma yrttitarha, josta voit napsia tuoreita salaatinlehtiä leivällesi. Loppukesästä saat ihmetellä miten ruukkusalaatti voi kasvaa puolimetriä korkeaksi ja rucolakin kukkii. Ruohosipuli nousee maasta seuraavana keväänä uudelleen, se on nääs monivuotinen.

Jos omistaa auton, täytyy siihen ainakin näillä korkeuksilla vaihtaa renkaat kaksi kertaa vuodessa. Koska puuha on mielestäni äärimmäisen tylsä, maksaa huoltoasemalla aivan liian paljon ja sen tekemättä jättäminen vielä enemmän, nimittäin jos jää kiinni rengasratsiassa, päätin ottaa renkaanvaihdon harjoituksen kannalta. Kuvittelin että olen matkalla jossain, jossa asukastiheys on huomattavasti pienempi kuin kehäkolmosen sisäpuolella ja minulta puhkeaa rengas. Koska teiden ritareita ei näy mailla eikä halmeilla ja haluan muutenkin selvitä ongelmasta omin avuin, minun on pakko kaivaa ehjä rengas ja tunkki esiin, ja ryhtyä puuhaan. Huono puoli tässä mielikuvitusleikissä on, että oikeassa elämässä minun ei tarvitse vastaavassa tilanteessa vaihtaa kuin yksi rengas, ellen ole paennut poliisia hurjaa ylinopeutta ja ajanut pikkimattoon.
Toisaalta kun se ensimmäinen rengas on vaihdettu, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin tehdä niille kolmelle muulle samoin. Sitäpaitsi harjoitus tekee mestarin.

Huomenta

Verkkokalvoilleni oli syöpynyt kuva kymmenen kuutiometrin oksakasasta mökin pihassa, joten poikkesin "maatalouskauppaan" hankkiakseni vesurin, halkaisukirveen ja puisen vesurinvarren edelliskesänä ostamaani vastaavanlaiseen kapineeseen, joka maksoi 3,90 eur ja jonka varsi katkesi 15 minuutin päästä siitä, kun olin ottanut sen käyttöön.
Kassalla myyjä kysyi: "Jaa että puutarhahommia" ja minä siihen että "mistäpä arvasit". Onneksi unohdin autuaasti, että minun piti ostaa myös 10 metriä pyykkinarua ja keittiöjakkara. Siinä vaiheessa nokkela myyjä olisi varmaan soittanut jo hätänumeroon.

Pari tuntia oksaläjän kimpussa ähellettyäni, naama punaisena kuin ravulla ja herneenkokoiset hikikarpalot otsalla, päätin palkita itseni yhdellä miedolla keskioluella, koska kieli on takertumaisillaan kitalakeen ja nestehukka on melkoinen. Tälläsinn itseni auringonpaisteeseen mökin seinustalle, paikkaan mistä ei ole näköyhteyttä naapureihin eikä tielle. Tirkistellessäni pilvetöntä taivasta pullonpohjan läpi kajahti pihatieltä iloisesti "päivää"! Hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan ja yritin näyttää normaalilta. Pystyin vaivoin vastustamaan kiusausta tehdä aaltoja tai tuulettaa näyttävästi, kun tervehtimään tullut naapuri ilmoitti, että tonttiemme rajalla kolme metriä korkea ja 30 metriä pitkä kuusiaita (joka täytyy kerran vuodessa leikata) on hänen puolellaan.

Seuraavana aamuna heräsin ennen viittä siihen, että talitintti oli päättänyt aloittaa äänekkäät kosiomenonsa meidän sireenissä, joka kasvaa kammarin ikkunan alla. Kiitos talitintin olin jo aamulla hyvissä ajoin taas oksakasan kimpussa. Yhtäkkiä aidan takaa kuului "huomenta, sitä ollaan jo puutarhahommissa...", minä siihen että "juu, kukonlaulun aikaan".

Karusellikin kierrättää

Kävin kirpputorilla. Yleensä suhtaudun kirpputorilöytöihin enemmän tunteella kuin järjellä ja annan arvoa enemmän estetiikalle kuin käytännöllisyydelle. Tällä kertaa piti olla kriittinen, sillä tarvitsen uuteen harrastukseeni vanhoja posliiniastioita rikottavaksi mosaikkia varten, ja niistähän ei kannata maksaa mansikoita.

Turkoosinvärisessä kahvivadissa, jonka reunassa on huomattava lovi, on hintalappu "Arabiaa 3 euroa". Siis 18 markkaa! Markka-aikaan jopa ehjät kahvivadit maksoivat vain 10-50 penniä, tänään en löytänyt ainoatakaan jossa olisi ollut hinta esimerkiksi 6 cent. Mietin, että tätä menoa suunnittelemaani mosaiikkityötä varten minun täytyy ottaa pankkilainaa ja lopetin astioiden etsimisen.

Huomaan että joku haluaa päästä eroon ylioppilaslakistaan neljällä eurolla ja joku toivoo saavansa euron munakellosta, johon oli liimattu lappu "rikki".
Pyörittelin kädessäni kotvan aikaa peltistä kannua, jossa oli kermanvärisellä pohjalla vaaleansinisiä ja vaalenpunaisia palloja sekä kauniisti ruostunutta kynttilänjalkaa. Pakotin itseni jättämään ne paikoilleen. Samoin suljin silmäni jokaisen hyllyn kohdalla, jossa myytiin kirjoja tai puutarhalehtiä, sillä pelkään että jos kuormitan kirjahyllyäni enää yhtään, se jonain kauniina päivänä putoaa lattian läpi alakertaan.

Lopulta ostin singlellisen elokuvamusiikkia. Mahtaako sitä pystyä edes kuuntelemaan, mutta kaunis kansi siinä on.

Ehostusta

Huomaan, että "ikuisuusprojekti" lähestyy loppuaan, kun astun kauppakassien kanssa eteiseen. Olohuoneessa, eteisen ovelta keittiön ovelle asti ulottuva pahvipöytä tukkii tien. Mieleeni juolahtaa kertosäe eräästä lasten laulusta "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa...", mutta en laula sitä, en edes hyräile. Kolme ja puolimetriä pitkä räsymatto on unohtunut pahvipöydän alle ja viisi litraa tapettiliisteriä sisältävä sanko on sutijalle sopivalla korkeudella, kankaisen jalkarahin päällä.

Kun kotona tehdään remonttia, lattiat kannattaa ainoastaan haravoida ja niinpä remontin jälkeen minulla on kennel. Päättelen, että petivaatteet ja matot on tehty pölystä ja jos lakkaamatta puistelen niitä, ne varmaan muuttuvat lopulta kokonaan villakoiriksi. Lohduttaudun ajatuksella että ehkä joku pikkulintu saa pehmikettä pesäänsä oikein mahtavasta villakoirasta, jos sattuu nimittäin löytämään sen naapurin parvekkeelta, jonne ilmavirta sen näköjään kuljettaa.

Kun viimeisetkin lastat ja pensselit ynnä siistiksi levyksi taiteltu pahvipöytä on viety varastoon, noin neljä litraa ylimääräistä tapettilisteriä purkitettu myöhäisempää käyttöä, eli paperimassa-askartelua varten ja pesurätit aseteltu kuivumaan, heijastuvat auringon viime säteet ikkunaan. Tyytyväisenä kodin uudistuneeseen ilmeeseen nostan rullaverhon ylös...ja lasken sen samantien alas. Missähän muuten mahtaa ikkunalasta olla?

Laukku-ryssä, palveluammatti

Menimme Miekkosen kanssa autokauppaan. Oli tarkoitus ostaa minulle auto. Hetken eri malleja katseltuamme myyjä tuli luoksemme ja sanoi: "Päivää. Tämäkö vaikuttaisi sopivalta. Rouva voi mennä ottamaan sillä aikaa vaikka kahvia kun herra käy koeajamassa tämän".

Eräällä toisella autonostoreissulla, joka kaikesta huolimatta ja minusta riippumattomista syistä johti kaupantekoon, tulin esittäneeksi autokauppiaalle pari "tyhmää" kysymystä:
- Minkä takia kojelaudassa palaa punainen merkkivalo?
- No se tarkoittaa että auto pitää viedä huoltoon.
- ????
- Merkkivalo sammuu kun auto on huollettu.
- Kuka ostaa auton jolle pitää tilata huolto heti kun on ajanut autoliikkeen pihasta ulos?
- No hyvä on, huolletaan se samaan hintaan.
- Onko tuo hinta sitten viimeinen hinta?
- Meidän autojemme hinnat ovat valmiiksi tingittyjä ja oikealla tasolla. Tämän auton hintaakin laskimme jokin aika sitten juuri tuon takia ja tämän vuosimallin näin hyvässä kunnossa olevaa ja vähänajettua kulkupeliä ei esim. Auto-xxxx Oy voi myydä näin edullisesti.
- Minkäs takia se vielä seisoo tuossa?
- ....en tiedä.

Katselin kultasepänliikkeessä sormuksia. Valitsin sopivan vaihtoehdon ja sormus jäi kaiverrettavaksi. Mennessäni hakemaan sormusta, hinta olikin lähes kolminkertainen. Silmiäni pyöritellen ihmetellessäni asiaa myyjä ilmoitti kylmänviileästi ammattitaitoonsa vedoten: "Meillä on tapana ilmoittaa asiakkaalle aina grammahinta."

Joskus ei tarvitse mennä välttämättä kauppiaan luo, vaan kauppias saattaa tulla
sinun luoksesi, esimerkiksi kesäterassilla:
- Hei rouva, osta hyvä T-paita, kolmekymppiä!
- Ei kiitos.
- Osta, osta. Hyvä laatu, saat halvalla, no anna vaikka kakskymppiä!
- Ei kiitos, ei tällä kertaa.
- Olen reilulla tuulella, saat kympillä.
- Ei kiitos, kokokin taitaa olla XXL.
- Kuule, osta mulle kalja niin saat tämän ja älä huoli, kun kerran peset sen niin se on sulle sopiva.

Primula veris

Mökin piha kuoriutuu kinoksista. Tiilistä kyhätty grilli on astunut esiin ja krookukset puskevat maasta aurinkoisella seinustalla. Kevätesikot näyttävät tänäkin keväänä täyttävän pihan ja raparperin pyöreät, punaiset versot pilkottavat sohjon seasta. Samoin kuin ulkotulien alumiiniset kuoret.
Marjapensaiden leikkaus, ehkä niiden noin 100-vuotiaan elämän aikana ensimmäinen, on aikamoinen urakka. Sitä ei arvaakkaan, että kun noin 7 pensasta on leikattu kokonaan alas ja noin toiset 7 sekä 3 omenapuuta harvennettu, siitä tulee 10 m3:n oksaröykkiö, joka pitäisi hävittää jotenkin. Oksasilppurin hankkimisen sijaan harkitsen kassaran hankkimista, ajatellen sitkeästi kuulemiani lauseita: "raitista ilmaa ja liikuntaa" ja " kun hakkaat omat polttopuusi, ne lämmittävät sinua kahdesti" kuin myös että kyseinen kapine on noin 30 kertaa oksasilppuria halvempi.
Karviaismarjapensaita leikatessa käväisee mielessä että eikö 50 % tuosta piikkimäärästä olisi riittänyt ja että näppylähanskat eivät ehkä ole parhaat työhansikkaat ko. tehtävään. Kumartuessa leikkaamaan, persus ylettyy aina sopivasti viereiseen pensaaseen.
Lintulauta on vielä paikoillaan kiinni vanhassa sireenissä. Lintulaudan alle on pudonnut auringonkukan siemeniä. Jos sitä kohtaa ei haravoisi, voisi siinä kesällä kasvaa muutama auringonkukka.
Tänään karviasimarjapensaan piikit löytyvät jo helposti sormista, sitä toista paikkaa en viitsi edes tutkia.

Jos maa voisi niellä

Ihminen vaan joutuu joskus tilanteisiin, jolloin toivoisi sormia napsauttamalla siirtyvänsä sekunnin murto-osassa Kiinaan, mieluummin sinne sisäosiin.
Nimittäin päivänä muutamana erään pienen kaupungin eräässä pienessä kuppilassa poiketessasi saatat joutua todistamaan vierustoverisi ja hänen verustoverinsa sanaharkkaa. Vierustoverisi kääntyessä puoleesi nyökytellen rähinöitsijään päin ja kasvojen paljonpuhuvilla ilmeillä ilmaistessa sinulle tunteensa riidanhaastajaa kohtaan, ei kannata osoittaa sympatiaa loihtimalla samanlaisia ilmeitä naamallesi tietämättä että vierustoverisi ei ehkä osaa vammansa vuoksi kommunikoida muulla tavalla.
Oletko muuten koskaan neuvonut lääkärillesi mihin kohtaan olkapäätä kipupistos pitää antaa. Minä olen. Onneksi lääkärini kyseenalaisti asiantuntemukseni ihmisen anatomiasta ja hermoradoista sekä nivelpusseista ja piti oman päänsä.
Todella huono idea on ehdottaa rock-konsertissa eteesi tuppautuvalle n. 205 cm pitkälle miehelle, joka ilmiselvästi on vielä juovuksissa, että takarivissä olisi hongakolistajille vapaita paikkoja.
Työkaverille ei kannata lähettää tekstiviestiä, jossa kerrot että tyttäresi mielestä pomosi näyttää Ben Zyskowicziltä, jos on pienintäkään vaaraa, että viesti lähteekin pomollesi.
Erityisen tarkkana pitää olla jos käyttää juhlatilaisuudessa hametta. Ei ainoastaan sen takia, että 15 denierin lycra-sukkahousuihin voi tulla huomattava silmäpako heti 2,5 minuuttia sen jälkeen kun olet saapunut juhliin vaan sen takia, että käydessäsi naistenhuoneessa, hameen helma voi jäädä sukkahousujen vyötärön alle. Tällaista voi tapahtua esimerkiksi hautajaisissa.

Hammaspeikko on ystävä

Kansakoulun kirjastossa oli kirja "Hammaspeikot". Kirjassa oli minusta surullinen loppu, sillä hammaspeikkojen kodin ovet muurattiin umpeen amalgaamilla, ja peikot huuhdeltiin viemäristä alas. Kuvittajan näkemys sensijaan peikoista oli varsin herttainen.
Tuskin kuitenkaan empatia hammaspeikkoja kohtaan oli syynä siihen, että meidän perheessä lapsilla ei ollut karkkipäivää ja kaupassa karkkihyllyn ohi pääsi alle minuutissa ostamalla lapselle tikkarin, jos toinen vaihtoehto oli jumalaton huuto ja lattialla kieriskely, uudessa valkoisessa toppapuvussa.
Olin kerran kummityttöni kanssa tavaratalossa ostoksilla. Ei voi muuta kuin ihailla sitä asiantuntemusta, millä neiti, alle 3 vee, suunnisti irtokarkkihyllylle, läpsäytteli kaikkien alarivissä olevien karkkilokerojen kannet auki ja alkoi ammentaa kauhalla karkkeja paperipussiin. Valitsemisen helpottamiseksi joitakin lajeja piti maistella. Lopulta paperipussin reunat ja kummitädin irtokarkkeihin varaama limiitti tulivat vastaan ja asiaan piti puuttua. Olemme kuitenkin edelleen puheväleissä.
Joskus tuli luvattua rakkaille veljentytöille kierros niinikään karkkikaupassa.
Sen reissun jälkeen minulle valkeni, että esim. vaahtokarkkeja myydään myös jättityynyn kokoisissa pusseissa ja että noin 4 metriä korkea mainoskyltti voi kaatua lapsen törmätessä siihen.

Satumaista

Kauan sitten Persiassa asui muuan kalifi,
kotinansa Tehranissa marmorinen palatsi.

Kupoleita kultaisia, tuhansittain kuvia,
kauniit neidot tanssillansa tuotti hälle huvia.

Lentävällä matollansa aavikolla huristi,
lemmikkinään, ihme kyllä, vanha laiska kameli.

Joskus käärmeenlumoojia palatsissa nähtiin,
kobrat soiton tahdissa kurkottivat tähtiin.

Hamppuköyden tanssimaan myös saivat soitollansa,
kilpaa kanssa käärmeiden, pajukoreissansa.

Viisi vanhaa fakiiria piikkimaton päällä,
tuota rentoutumistapaa ei tunnetakaan täällä.

Mutta tuosta kalifista kaikkein hauskin asia,
oli pieni lasipullo, vihreätä lasia.

Jos joskus kauas Persiasta matkustella halusi,
ei auttaa voinut taikamatto eikä vanha kameli.

Vaan kun vanhan lasipullon korkin hiljaa avasi,
pullon suusta suuri henki esiin tulla ravasi.

"Olen Suuri Pullon Henki, voimakas ja mahtava,
kiitokseksi vapaudesta täytän kolme toivetta."

Ensimmäinen toive oli saada kauas matkustaa,
Honoluluun, Timbuktuun taikka kohti Alaskaa.

Toinen toive kalifin, oli päästä takaisin,
ja kolmas toive - aina sama - arvaatko, no tietenkin.

Suuri Henki pulloonsa ei tahtonutkaan palata,
siispä sitä kolmanneksi hältä piti toivoa.

(Runo on ennenjulkaisematonta tuotantoa sarjassa "Riimirunoja lapsille ja lapsenmielisille", kirjoitettu vuonna nakki ja löytyi vanhaa luonnoslehtiötä selatessa. Kirjoittaja ei vastaa asiavirheistä, sillä saduissa kaikki on totta.)

Panem et circenses - leipää ja sirkushuveja

Tein lihapullia. Kiloon jauhelihaa ei riitä sama määrä mausteita kuin 500 grammaan, eikä mielestäni edes tuplamäärä. Oliko pakko ostaa kilo?
Matkalla mökille ajan aina erään kaupan ohi. Kauppa sijaitsee muuten "keskellä korpea" mutta aivan tien laidassa. Paikalliset viljelijät tuovat sinne myyntiin mm. perunoita, porkkanoita, salaatteja, yrttejä, kananmunia ja lihaa. Tänään jauhelihaköntsistä pienin painoi yhden kilon.
Syksyllä hyllyt notkuvat vasta maastanostettuja huumaavantuoksuisia valkosipuleita ja tuoretta hunajaa. Aina on tarjolla lämmintä ruisleipää ja korvapuusteja.
Kauppa on siitä merkillinen, että sieltä voit ostaa myös kotikutoisia kirjokintaita, pärekoreja, klapeja ja vaikka harmaanvihreään vanerilaatikkoon pakatun armeijan keittiövarustuksen astioineen päivineen.
Olen ostanut sieltä myös kynsilakkaa ja pyykinkuivaustelineen sekä vesurin. Saksan armeijan kypärälaatikosta sain oivallisen lehtilaatikon kotiin ja tänään olisin voinut kaupan nettipisteessä kirjoittaa tämän, jos olisi ollut pakko. Jos olet unohtanut ottaa mukaan teddyvuorellisen sadetakin tai korkokantasaappaat, eipä hätää, nekin löytyvät täältä.
Muutama tunti sitten seisoessani kassajonossa, jossa ei kylläkään sillä hetkellä ollut muita, silmäni osuivat pieneen puiseen karuselli-soittorasiaan, jossa neljä vihreää sammakkoa istuu narujalat iloisesti heiluen reunan yli pyörien hitaasti "Love Storyn" tahtiin.
Ja soittorasian lisäksi oli pakko ostaa myös muovinen hiekkasanko ja lapio sekä jotain muuta tarpeellista tavaraa mummutettavalle.

Liikunnan riemua

Olen kerran ollut hiihtokilpailuissa, toisella luokalla. Osanottajia oli 29, enkä suinkaan ollut viimeinen vaan toiseksi viimeinen. Tämä ei johtunut siitä, että olisin hiihtänyt nopeammin kuin se viimeinen, vaan siitä että kun matkanvarrella kaaduin noin kymmenen kertaa, hän odotti kohteliaasti että pääsin pystyyn. Vauhti ei ollut todellakaan hurjaa, sillä meidän luokan pojat kannustivat minua kovasti juoksemalla rinnallani ja huutamalla "kiri kiri". Se oli todella hienoa, sillä lunta oli toista metriä.
Myöhemmässä vaiheessa, kun olin luopunut toivosta tulla huippu-urheilijaksi murtomaahiihdossa, siirryin laskettelemaan. Velipoika vei minut kaikista suurimpaan mäkeen ja vakuutti, että siellä parhaiten oppii. Ei olisi kannattanut uskoa.
Sitten kun osasin omasta mielestäni laskea suhteellisen sujuvasti kaatumatta 12 kertaa yhdessä laskussa, alkoi tavallinen mutkamäki kyllästyttää ja piti siirtyä puuterilumille - metsään. Oli onni että se puu johon tein lähempää tuttavuutta, oli suhteellisen nuori koivu, ja epäonni se, että sukset sattuivat menemään kahta puolta puuta.
Vuosia vuosia myöhemmin piti vielä kokeilla lumilautailua, kaksi laskua, sillä sen jälkeen jalat eivät enää kantaneet. Ensinnäkin tuolihissistä poistuminen kaatumatta mahalleen vain toinen jalka kiinni lumilaudassa, on mahdotonta. Ja kun noin 20:nnen kerran kaaduttuani en jaksanut enää nostaa päätä rinteestä, vaan jäin pipo silmillä siihen hieman huilaamaan, kurvasi joku herrasmies viereeni tiedustellen kohteliaasti onko laudan kanssa jotain ongelmia, vastasin "Ei" ja siiryin rinnebaariin.
Vanhin tyttäreni, silloin 8 vee, tuli kerran koulusta talviurheilupäivän jälkeen posket punaisena ja hehkutti "äiti, äiti olin kolmas hiihtokilpailussa". Sanoin "onneksi olkoon" ja kysyin "montako osanottajaa kilpailussa oli" hän vastasi "neljä".

Naisen logiikkaa

Joskus on vaan pakko tehdä remonttia. Kun teettää remonttia "avaimet käteen" -periaatteella, menee noin 100 neliön peltikaton laittamisessa pari päivää ja tuhottomasti rahaa. Kun tekee pientä pintaremonttia itse, menee pari kuukautta ja hermot.
Maalaaminen on mukavaa, varsinkin kun saa käyttää luovuutta ja loihtia maalauksia joko omasta päästään tai toisten päistä, tai esimerkiksi maisemista. Kun taas maalaa huoneen seiniä, ei saa käyttää naisen logiikkaa vaikka haluaisi, koska ei tee remonttia yksin.
Naisen logiikalla olisi järkevää ensin tyhjentää huone, siirtää huonekalut seinän vierestä pois, mieluummin vaikka toiseen huoneeseen ja teipata listat. On huomattavan hankalaa makuuhuoneessa välttää roiskuttamasta maalia ikkunassa roikkuviin verhoihin maalatessaan ikkunaseinää, tai yrittää ahtautua kirjahyllyn ja seinän väliin, kun kirjahylly on about 50 cm:n etäisyydellä seinästä.
Värisävyt, joita mietittiin noin viikko, näyttävät seinissä aivan erilaisilta kuin parin neliösenttimetrin paperiliuskalla ja kaikki muut pinnat, joita ei ole tarkoituskaan uudistaa, näyttävät suorastaan nuhruisilta.
Mökin sisäremontti oli helppo: maalattiin seinät, katot ja lattia. Mökissä ei ollut ainoatakaan huonekalua ja maalin värisävy oli sama kaikissa pinnoissa, paitsi lattiassa, mutta lattian ja seinän välissä oleva rako helpotti huomattavasti esivalmisteluja. Ja sitäpaitsi oli kesä ja mökissä ei tarvinnut olla yötä.
Yksi seinä pitää tapetoida. Yritän olla tällä kertaa neuvomatta ja vannon, että tästä lähin maalaan vain niitä päitä .