Metsässä

Sienimetsään kannattaa varustautua sieniveitsen lisäksi kameralla,minä tällä kertaa kännykkäkameralla, joten kuvat ovat hieman epätarkkoja. Jotain saalista sentään.

Pullukka metsänpeikko.


Joku oli rakentanut kodin korpeen, kai puukiipijälle.


Onkohan nämä herkullisia?


Tämän otin mukaan.


Patja, luonnonmateriaalia.


Levähdystauko.


Tätä piti googlettaa, "lehtivihreätön kasvi", joka on mäntykukka, sienen ja kasvin välimuoto. Elää männyn seuralaisena. Kalvas kaunotar.


Sipulikupolisieni.


Ja sievä kärpässäieni.


Tunnustettakoon että tutustuin tällä metsäretkellä elämäni ensimmäisen kerran suppilovahveroon, jonka tuntomerkit olin katsonut lähtiessäni sienikirjasta - saalis reilu kourallinen. Sensijaan jos olisin kerännyt metsästä kaljatölkkejä ja tyhjiä pulloja, saalis olisi ollut muovikassillinen. Lisäksi sieltä löytyi yksi kahdenistuttava plyysisohva. Huoh.

Tämä metsästäjä istua nököttää usein mökkimme pihassa tuijottaen heinikkoon. Hetki kuvan oton jälkeen se hyökkäsi, ja samalla hyökkäsi heinikosta räkättirastaan poikanen, joka pomppi metsästäjää karkuun. Laiskuri-kissa ei jaksanut juosta perässä, siispä minun ei tarvinnut ruveta pelastuspuuhiin.

Satoa ja sateista

Sade ropisi viistosti mökin ikkunaan kun hörpin päiväkahveeta ja lueskelin paikallista päivälehteä ja sen seuranhaku-palstaa. Vertailin huvikseni miesten ja naisten ilmoituksia. Monet miesten ilmoituksista alkoivat "Hei sinä vaalea, rehevä..." tai "Täällä sporttinen, komea, salaista seuraa hakeva..." tai "Olethan lapseton, estoton...". Naisten ilmoitukset sensijaan "Etsin rehellistä, ulkoilusta pitävää..." tai "Oletko sinä se oikea, kunnollinen, koti-illoista pitävä...". Nämä ilmoittelijat eivät ainakaan taida kohdata toisiaan. Sitten pisti silmään paras Nainen etsii miestä-palstalta: "Nainen etsii kahta miestä, muuttoavuksi."

Sateen tauotessa piti pelastaa mitä enää pelastettavissa oli, eli häätää vattumadot taloistaan ja jättää rastaat herkuitta. Näemmä matosilla oli tänä kesänä asunnoissaan enemmän neliöitä kuin koskaan (eikä naapurin isäntä ollut ehtinyt ensin) ja mehu-maija sai porista tuntitolkulla.

Säilönnästä syntyy sotkua. Siinä siivoillessa ja ruvetessani järjestämään kattilakaappia löysin kadoksissa olleet kauhat ja kapustat. Siinä somasti paistinpannussa kaapissa kaikki tyyni ja päällimmäisenä pienet nahkatossut - johtolanka. Luulenpa tietäväni myös miksi Mikki-hiili ei viettänytkään viikonloppua kaapin hyllyllä, vaan oli viettänyt ilmeisen kostean viikonlopun parvekkeella.

Murheellisten laulujen maa

Viime viikolla selasin satunnaisia blogeja. Moni blogeista käsitteli avioeroa tai muita ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, ylipainoa tai bulimiaa tai jotakin muuta sairautta kuin myös köyhyyttä.
Perjantaina satoi kaatamalla kun menin mökille. Räpsin valokuvia ja jotenkin minulle tuli mielleyhtymiä sateen pieksämien kasvien ja ihmiselon välille. Tässä muutama otos.

Nöyryys vai nöyryytys

Vain yksi suunta

Pää pystyyn

Yritetään yritetään

Tukea voi saada


Suojassa


Ja valoa yössä
(kuvassa on omatekoinen rautalankahäksötin joka ei mitenkään liity kasveihin ja joka toimittaa tuikkutelineen virkaa)

Pidä autostasi huolta

Kuva on harrasteautotapahtuman ihanimmasta auto-asuntovaunuyhdistelmästä ikinä.

Auto pitää pestä säännöllisin väliajoin. Joskus autopesulassa ei kaikki mene nappiin. Pesukone voi esimerkiksi vaahdottaa auton ja sen jälkeen jäädä jumiin...kunnes vaahto tuulilasissa häipyy sen verran että näät nosto-oveen teipatun puhelinnumeron, johon voit soittaa hädän hetkellä.

Autonpesukone voi myös pestä ilman vettä. Tosin tulos ei ole ensiluokkainen mutta minkäs teet. Istut ohjelman loppuun ja toivot että pesupoletin voi uusia.

Joskus voi käydä niin, että parkeeraat auton hieman vinoon. Pesukoneen "jokinharjaosa" ottaa sivupeiliin kiinni ja jumittuu siihen. Et voi taaskaan muuta kuin soittaa "pesuhuoneen" seinän taakse että: "Markka täältä pesukoneesta hei, EN PÄÄSE ULOS AUTOSTA!"

Yleensä kuitenkin pesuun jonottaessasi ehdit kuunnella sen ainoa auton cd-boxiin jääneen cd:n pariin kertaan, käydä kahvilla, lukea iltapäivälehden ja syödä jäätelötuutin. Sittenkin juuri se viimeinen edelläsi oleva haluaa esipestä autonsa ensin painepesurilla, raaputtaa tuulilasiin liiskaantuneet hyönteiset liuotinaineen ja karhunkielen kanssa irti. Huoh!

Minusta auton tankkaaminen, pesettäminen ja katsastuttaminen ovat äärimmäisen epämiellyttäviä autoiluun liittyviä asioita, jos ei oteta huomioon sitä että auto voi myös päättää olla käynnistymättä ja joudut tilaamaan hinaajapalvelun...kolmannen kerran kuukauden aikana.

Hauki on kala

Kalastaminen on kivaa. Tänä kesänä on tähän mennessä tullut käytyä tasan yhden kerran kalassa - saalis kaksi kuhaa, uistelemalla. Kalareissujen vähyyten on vaikuttanut huomattavasi se, että vene varastettiin viime kesänä. Jos joku tekee havainnon vihreästä, vanhasta lasikuituveneestä, jossa on räikeänsiniset airot ja joka on halki toisen hankaimen kohdalta, se on luultavimmin minun. Voroilla ei näköjään nykyään ole kovin korkeat vaatimukset.
Lapsena kierrettiin mutapohjalampea tuntitolkulla ja saatiin mato-ongella kymmenittäin isoja punasilmäsärkiä. Ne ei kelvanneet muille kuin naapurin kissalle.
Kesäyönä muutamana jokunen vuosi takaperin olin yksin kalassa. Kello huiteli jo reippaasti yli puolen yön kun suuntasin veneen keulan kohti laituria ilman sintin sinttiä. Sitten heitin uistimen vielä kerran matalaan rantaveteen kun nappasi. Vapa katkesi siinä rytäkässä mutta siima ei. Siimasta vetämällä vonkale lipui lopulta veneen viereen ja ei kun haavia etsimään. Haavi oli vaan lötköttänyt uistinkokoelmani päällä veneen pohjalla ja samalla kun hauki nousi ylös puolenkymmentä uistinta meni alas. Niin että jos laskee menetettyjen uistinten hinnan ja kalan kilohinnan jää reippaasti häviölle...mutta vapa meni onneksi takuuseen.

Jos metsään haluat mennä nyt

...niin takuulla yllätyt

"Kaks mummoo meni marjaan mutta toinen ei mahtunutkaan" mutta tämäpä meni sieneen. Kesä kääntyy pikkuhiljaa syksypuolelle. Kanttarellit alkavat puskea maan pinnalle ja mustikat sinistyvät. Omenat punastuvat.

Sokeriherneet ovat niiiiin makeita.

Jos mikään muu ei kasvaisi, niin "paukkupalsamit" kyllä.

Ilmassa on jo syksyn merkkejä, vaikka yhtään hellepäivääkään ei täällä päin Suomea ole vielä tänä kesänä ollut.
Pikkuinen siililapsi on kotiutunut mökin pihaan ja tekokäärme ei näy pelottavan rastaita viinimarjapensaiden kimpusta. Seuraava projekti onkin variksenpelättminen rakentaminen. Josko sekään tehoaa, sillä ne ryökäleet eivät viitsi edes nousta siivilleen kun meikäläinen mesoo pihassa.