Sain tunnustuksen Ritvalta, kiitos!
Päätin vähän verestää muistoja, jotka liittyvät jotenki vappuun ja tehä ennen julukasemattomia tunnustuksia lapsuuvesta sekä yhen (ja ainuan) hurjilta nuoruusvuosilta eli 70-luvulta.
Tämmönen hieno plakaatti Ritvan Elämää -blogissa oli varattuna minulle, hauskaa.
Meillähän oli pohjosessa tapana, että talavikengät heitettiin kesätelolleen vappuna ja me penskat saatiin laittaa nappaskengät sillon vasta jalakaan. Voi sitä riemua miten kevyeltä jalat tuntuvatkaan.
Minulla oli pienenä punanen, samettinen kesähattu, jossa oli musta hikinauha ja rusetti takana. Äiti pesi hatun syksyllä ja venytti sen oikeisiin mittoihisa kumolleen laitetun pänikän päällä. Pänikän ympärysmitta oli varmasti meleko lailla sama kuin minun pääni. Se oli kolomen litran pänikkä.
Kymmenisen vuotta tuon jäläkeen sametti muuttu valakoseen, mutta hikinauhan väri pysy samana ja lieri vaihtu lippaan. Kuminauha on tässäkin mallissa viritettävissä leuan alle, jos sattuu tuulemaan laitamyötäsesti vapun vastaanottajaisissa tai vappupäivänä torilla, niinku ylleesä tekkee ... ja vielä kylymästi.
Yhtenä vappuna kävi niin mukavasti, että ompelija oli justiisa saanu minulle valamiiksi nahkatakin. Se oli ruskeata mokkaa ja älyttömän lämmin. Sillon oli nimittäin vapun päivänä helle mutta takki piti pittää hartioilla, vaikka hikihelemet kihosi otalle. En muista, että oisi sen jäläkeen ollu niin lämmintä vappuna, ylleesä on aina palellu ja ripsiny räntää, kun vappupuhujat on alakaneet pittää palopuhheitaan torilla.
Seitentoistakesäsenä sitten repästiin oikein kunnolla. Seurustelin sillon lasteni tulevan isän kanssa ja päätettiin juhlistaa Valpurin päivää kahella greipinmakusella Long Drink - juomalla. Minä jouvun juomaan molemmat, koska poikakaveri oli autolla.
Oksensin seuraavana päivän niin pitkään ja hartaasti, että jäläkikätteen ajateltuna sen oli pakko olla oksennustauti.
Nyt en uskalla ennää tunnustaa enempää, jotta jää seuraavallekkin kerralle.
Hauskaa Vappua!
"Skool!"
