Hei vaan!
Viime viikon ja viikonlopun siivoustalkoitten - lue mökki pesty lattiasta kattoon (sisältä päin) - jälkeen hurautin keskiviikkona parisataa kilometriä iloiseen Etelä-Karjalaan työhaastatteluun.
Siinä kävi vanha viidakon sananlasku toteen, nimittäin "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen" mutta ei haastattelussa sentään mutta matkalla.
Antakaahan kun kerron.
Edellisenä iltana lueskelin yömyöhään netistä tyypillisimpiä työhaastattelussa esitettäviä kysymyksiä ja mietin vastauksia.
En oikein unta saanut, olihan edellisestä haastattelusta sentään aikaa reilut 12 vuotta :).
Tiedoksi vaan, että kysyttiin yhtä noista knoppikysymyksistä, "onko sinulla harrastuksia".
" No onhan nuita jonnii verran..."
Aamulla heräsin virkeänä viideltä ja lähdin puoli seitsemän aikaan navigoimaan ja tietenkin huoltoaseman kautta. Huoltoasemalla säädin navigaatorin nupit kaakkoon, sanan varsinaisessa merkityksessä ja heti tuli herja, että katu löytyy mutta talon numeroa ei *huoh*. Suunnistetaanpa sitten lähimpään.
Vettä tuli taivaan täydeltä ja oli pimeää puolet matkasta. Onneksi en nähnyt hirvityksiä, paitsi yksi näki minut, nimittäin peltipönttö, joka osaa valokuvata ja eikös se ryökäle kuvannut meikäläisen Mikkelin tietämillä, kun tarkkaavaisuuteni ja navigaattorini herpaantuivat hetkeksi. Siinä vaiheessa oli vielä tukka hyvin ja kello näkyi.
Oisi näitä peltipönttöjä omasta takaakin ja paljon halvempia...
Perillä ilahduin isosta parkkipaikasta, johon lähemmän tarkastelun jälkeen pitikin ostaa lippu lippuautomaatista. Minun, jolla ei juuri koskaan ole käteistä matkassa.
Haa, mutta täällähän on parkkihalli - "ei korttimaksua".
Kaivelin rahapussia ja löysin 20 centin kolikoita 52 minuutin lippuun, hädissäni yritin tarjota masiinalle vanhaa markkaakin mutta automaatti sylkäisi sen heti ulos, onneksi.
Aikaa haastatteluun oli puoli tuntia ja päätin sateenvarjon suojissa kävellä katua alas ja etsiä pankkiautomaatin, jotta voisin ostaa lisäaikaa parkeeraukseen ja löysin, näytöllä luki "suljettu".
Lopulta päätin ottaa riskin ja mahdolliset toiset sakot tällä reissulla sekä tehdä kaikkeni ja puhua haastattelussa nopeasti, jotta ostamani 52 minuutin parkkilippu riittäisi.
Kengät ja housunlahkeet läpimärkinä sekä hiukset lätsähtäneenä päätä myöten palasin autolle odottelemaan H-hetkeä ja söin leipäpalan ja join pillimehua enkä muistanut, että täyttä mehupurkkia ei kannata puristaa hiukkaakaan. Onneksi minulla oli kaulahuivi.
.
Suunnistin lopulta ikkunoita kohti, joissa luki mahdollisen uuden työpaikkani nimi
mutta MITÄ, EI OVEA MISSÄÄN ja aikaa pari minuuttia.
Juoksujalkaa lönkötin suurehkon yritystalon ympäri ja tormasin aulaan, jossa receptionin täti ohjasi minut istumaan ja odottamaan (rauhoittumaan) soffalle.
Haastattelu meni mukavasti ja odotan jännänä tuloksia, tällä hetkellä mökillä takkatulen ääressä.
Mökissä oli 9 astetta lämmintä kun tulin eikä viltti pysynyt hartioilla puuhastellessa, joten tein pesukoneessa vanuttuneesta viltistä bonchon.
Meinaan nyt huilata ja henkäistä täällä hieman.
Aurinkokin kurkisteli ikkunasta.
Otan ehkä hyvän kirjan käteeni ja lueskelen....
... tai vain löhöän...
... heti sen jälkeen kun olen istuttanu kukkasipulit, valkosipulit ja ja ...
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, mukavata syksyistä viikonloppua kaikille!
Sain muuten viikolla ystävältä ruusuja!
***
Hello friends!
I have had a very busy week because I try to fin a new job.
Now I came to my gottage to relax.
Happy weekend to you all <3 p="p">
